1001 tarinaa...siis kävijää :)

Aika mahtavaa, 1000 käyntiä blogissa meni rikki, kiitos! :)

En olisi uskonut aloittaessani moiseen lukijamäärään. Koko blogin aloittaminen tuntui aluksi kovin haastavalta, tämä on ollut varsin mukavaa. Monesti reissuista olen haaveillut kokoavani päiväkirjan, blogin myötä siitä tuli toisenlainen.

Hirmuisesti yritän tehdä ajatustyötä, mikä olisi oikein ja mikä olisi hyvä: muuttaakko vai eikö muuttaa, jos muutan niin mitä teen (nyt jo tajua, 5 viikon jälkeen, että pelkästään kotiäitiys saisi minut hulluuden partaalle)? Jos jäädäänkin Suomeen Merin kanssa, niin mitä teen? Miten maksaa elämä kahdessa maassa, kestääkö perhe ja kestääkö liitto moista pidemmän päälle? Kokeeko aina olevansa väärässä paikassa? Jos muuttaa, niin myydäkkö asunto vai vuokratako, mistä hyvät vuokralaiset, kauanko kannattaa asuntoa roikottaa. Miten kauan voisi maailmalla matkata. Miten isommat lapset pärjää?

Itsekkäästi jos ajattelen, niin ehdottomasti tänne kokeilemaan elämää. Olen aina, pikkutytöstä asti, halunnut nähdä ja kokeilla mitä elämä jossain muualla olisi, nyt jos päästäisin sen käsistäni kokeilematta...No, kyllä tästä jotain tulee :)

Katselin koulupaikkoja, 4 koulua nousi yli muiden. Osan paikallisista kouluista karsin pois ihan hinnan takia, 15 000 euroa ja yli pelkkä koulumaksu, siihen koulukirjat, -puvut, -kyydit ja -retket päälle. Osa jäi pois pelkästään sen vuoksi, että opiskelijan vaaditaan osaavan sujuvasti englantia jo kouluun tullessaan. Jotkut oli rajattava ihan sijainnillisesti, välillä lähellekin on pitkä matka ja hankala kulkea. Osa jäi pois, koska koulun esittelytekstissä kerrottiin koulun sopivan lapsille "jotka yltävät koulun tasolle ja pystyvät täyttämään antaman vaatimustason jopa päivä ja ylittämään sen toistuvasti"...omat karvat nousi pystyyn vastustuksesta :)

En ihmettele kirjoittelua täällä, että elämisestä, perheellisenä, on tulossa liian kallista. Moni jättää perheen kotimaahansa tai siirtyvät kotiopetukseen, koska koulumaksuihin ei ole varaa. Olemalla "maailman paras" kaikessa on kaikille kallista.

http://www.khda.gov.ae/Pages/En/schoolsen.aspx

Puolen välin etappi

9 viikosta puolet on mennyt, Merillä varsinkin se tarkoittaa, että voi alkaa sopia kaveritreffejä kotipuoleen ja tehdä virvontasuunnitelmia. Itse en kyllä kotiin kaipaa, melkein nolottaa myöntää. Eilen tosin selasin läpi ystävieni blogeja ja katselin kuvia ja iski haikeus. Ei sitä kaipaakaan paikkaa tai maata, mutta ne ystävät <3 Kiitos siitä, että olette olemassa! Ja onneksi on skypet ja FB:t ja maailma pieni.

Olin yhteydessä kouluun tänään ja oli mukava huomata, että olimme pysyneet luokan tahdissa ja jopa niin, että nyt voi vaikka vähän höllätä koulun kanssa, jos muuttaisimme kouluviikkomme 4 päiväiseksi ja viikonlopun pitentäisimme ennättäisimme pitää rantapäiviä ja muuta mukavaa vielä....

Merin tekemää pölytaidetta ;)

Lisää kuvateksti

Marina Yacht Club

Ja kahvia, kaipaan kunnon kahvia <3 Marinan toisessa päässä on ruotsalainen kahvila ja jo hetken kuvittelin heillä olevan myynnissä Löfbergs Lilaa tms. mutta ei, he eivät myy kahvia ulos kuin kupeissa :/ :)

Hiekkamyrskyn värittämät tunnelmat

Eilen oli harmaa ja tomuinen päivä, radio ja säätiedotus ilmoitteli hiekkamyrskyn sakenevan ja jatkuvan ainakin 2 päivää. Kuvittelin, että hiekkamyrskyssä hampaissa nitisisi hiekka ja iho saisi ilmaisen kuorinnan, mutta ei tietenkään, ilma on vain utuista koska se on täynnä hienon hienoa hiekkatomua, sitä mikä lähtee leijumaan pienimmästäkin vireestä. Ja sitä on paljon!

Ulos ei hirveästi viitsinyt lähteä, suunnitelma Al Ainin eläintarhasta sai siis jäädä. Leikimme siis ensimmäisenä päivänä turisteja ja tallustelimme Ibn Battuta Mallia pitkin ja poikin ennen ruokaostoksia ja saimmekin aika mukavasti päivää kulutettua ;)

Lauantaina näky oli vielä lohduttomampi, joten kysäisin vinkkiä tutulta suomalaiselta, mitä tehdä hiekkamyrskyisenä päivänä sisällä ja sain vinkin käydä tutustumassa Children Cityyn. Children's City sijaitsee Creek Parkissa, josta löytyy mm. Delfinaario, johon tutustumisen jätimme toiseen kertaan.

Childrens City on vähän kuin Heureka tai Tietomaa, lapsille opetetaan asioita tekemisen ja näyttelyiden avulla, pidin paikasta kovasti! Sisäänpääsy maksu on 5 dirhamia puistoalueelle ja 10 dirhamia/40 dirhamia (perhe) itse Childrens Cityyn, joten kallis se ei ole!

Miten voi viestiä, valoilla morsettaen, morsettaen, viestimerkein ja ääntä kuljettamalla...

niskanikaman liikeradat käsivarren luut... kaikkea sai kokeilla ja katsoa

mitä luurangossasi  tapahtuu kun poljet

Ruoka-aineympyrä ja terveelliset ruokailutottumukset! Tässä sai valita 5 ruoka-ainetta per ateria ja ohjelma kertoi mitä ruoka-aineita tulisi lisätä tai vähentää päivittäisestä ruokailuistasi mahtava!

Kävimme myös katsomassa "Stars" lyhytelokuvan (20min) planetariossa, siinä esiteltiin miten tähdet syntyvät ja mitä tapahtuu kun tähdestä tulee supernova jne. Todella hienosti toteutettu sekin.


Toinen hiekkamyrskypäivä siis sujui sekin varsin rattoisasti. Al Ainin eläintarhareissulla oli tarkoitus hoitaa myös pieni pakollinen asia, viisumin uusiminen. Tajuttiin sitten eilen illalla, että se on hoidettava tänään, koska viisumimme umpeutuu. Eli tämä kolmas, täällä jo arkipäivä, hiekkamyrskypäivä  vietettiin sitten aamulla koulutehtäviä tehden ja mies työpäivää viettäen ja iltapäivällä suuntasimme Hattaan, Omaniin ns. "Hatta runille" eli poistuimme maasta saadaksemme uuden turistiviisumin. Suomalaisille tämä on helppoa, koska viisumin saa maahan saapuessa joten moinen juoksu onnistuu.

Hiekkamyrskyn jäljet näkyivät teillä ja pari vesipisaraakin pilvistä tuli!

Hiekka-aavikko "tulvii" tielle

Keskivalli on saanut vahvistusta

Dyyneissä näki eri värisiä pintahiekkoja ja nämä dyynit Hatta-tien varrella on niiiin kauniit!

Auringonlasku värjäsi pilvisen taivaan komeaksi

Omanissa piipahdimme juuri raja-aseman verran, parkkipaikka on oikein suunniteltu U-käännöksen mahdollistavaksi, joten en tiedä kehtaanko edes väittää käyneeni Omanissa, mutta lomamme aikana on vielä tehtävä toinen viisumiuusiminen, toivottavasti se on samalla pidempi tutustuminen Omaniin!

realismi rules

Vaikka kaikki on sujunut todella mukavasti tänne tultuamme on elo täälläkin toki arkea eikä pelkkää lomalla vaaleanpunaisissa laseissa kulkemista.

Keittiön allas! Se on selkeästi akilleen kantapäänä tällä reissulla. Mies jo muuttaessaan oli huomauttanut vuokraisännälle, että kaapeista tulee ihmeellinen haju, mutta se kuitattiin "ok". Minä huomasin tiskatessani ensimmäisellä viikolla, että allas tiputtaa vettä allaskaappiin ja kävin respassa apua kyselemässä ja sain heti huoltomiehen mukaani, hän katsoi ja totesi altaan vuotavan. Jep.

Meni kaksi päivää ja saapui miehet, paljon silikonia ja uutta putkea "Ma'm all

fixed now". Maksoimme, saimme kuitin ja siesimme silikonin hajua.

Tajusin myöhemmin, ettei korjaus ollut ihan mennyt putkeen, ylivuotosuojasta kulkeva vesi ei mennyt mihinkään putkeen vaan oli jätetty liittämättä ja lorotti sinne kaappiin... tänään kaiken huipentuma, koko putki tipahti kaapin pohjalle ja tiskivedet sen mukana lattialle.

Siitä vasta ilo alkoi, juoksin respassa, keskustelin yhden, kahden, kolmen miehen kanssa ja kuulin, ettei kukaan tunne kuitissa olevaa firmaa. Ei sitä firmaa, joka osoitettiin minulle respasta!? Lukittujen ovien, kulkukorttien ja portinvartijan sekä aulatyöntekijöiden luvatussa keitaassa minulle osoitetaan huoltomies JOTA KUKAAN EI TUNNE! Ehkä korotin ääntäni, ehkä tivasin kuinka voi olla. Tuli paikalle esimies tm. joka lähti selvittämään asiaa. Tuli paikalle huoltomies, jolta lopulta löytyi käyntikortti, jossa firman tiedot olivat....

Mitä tästä opimme, älä ole kiltti, älä usko ensimmäistä ei:tä, äläkä oleta, että ensimmäinen, tai edes toinen...ehkei se kolmaskaan intialainen korjausfirma saa asiaa kuntoon.

Ei ihme, että täällä länkkäreiden keskuudessa mainostetaan hyväksi todettuja huoltoyhtiöitä "jotka ymmärtävät länsimaisen tekemisen standardin ja -vaateet". ( esim. http://www.jimwillfixit.ae/ )  Toisaalta, tämä ei ole meidän vaan vuokranantajan asunto, jos hän ei vaadi, niin mitä minä voin vaatia? 

Eniten tässä harmittaa talvilomapäivän hukkaaminen huoltomiesten odotteluun, ulkona olisi loistava päivä uimiseen!

Koska tästä tuli negatiivissävytteinen kirjoitus, niin nostetaan esille toinen itseäni harmittava asia, muovi! Koska kraanasta tuleva vesi ei ole juotavaa on kotiin kannettava kamala määrä muovipulloja, 3-henkinen perhe juo ja laittaa ruokaa aika monella litralla päivässä.

Ja ne muovipussit! Täällä kaupassa käydessä hihnan päässä odottaa pakkaaja, kukaan pakkaajista ei varmaan ole saanut minkäänlaista työhön opastusta tai edes käskyä ajatella, miten olisi hyvä pakata. Toiset nakkaa jauhelijapaketin pussin ja äkkiä kärryyn, toiset sentään pakkaavat jopa pussin täyteen. Meidän käydessä ruokakaupassa tulee kotiin n. 8 - 10 muovikassillista!

Asumme 8. kerroksessa, parkkipaikka -2 krsta maan alla, aikamoinen raahaaminen. Keksimme keinon selvitä! Autossa on Ikean "ihania" sinisiä kasseja, niihin menee helposti viikon ostokset ja kantaminen on paaaaljon helpompaa. Järkytän H:n sielunrauhaa uhkailemalla toistuvasti vieväni kestokassit kauppaan mukanani ja kieltäytymällä niistä muovipusseista. Olen kuullut, että "fellowfinn" tähän on jo lähtenyt...

Tätä kirjoittaessani tajuan myös, että vajaan 4 viikon aikana eteeni on tullut kaksi asiaa, jotka eivät käy suomalaisen minäni kanssa yksiin, se on aika vähän se! Tosin, en ole vielä joutunut virastoihin, en aloittanut koulu- tai työpaikan etsintää, mutta sehän on ihan toinen tarina! ;) 



 ---*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----*----



LISÄYS: kun morkkasin paikallista huoltofirmaa, niin pakko esitellä mitä tänään tekivät. Sehän näyttää hyvältä ja siistiltä ja liitoksissa on ihan käytetty siihen tarkoitettua kiristintä (mikä ikinä se on oikealta nimeltään)

3 viikkoa takana, tässä kuvasatoa. Minä nautin hirmuisesti, maa on ihana. Eilen käytiin ajelemassa Omaninlahden puolelle, halki vuoriston ja mietin itsekseni miten niin suomalainen (nainen), joka rakastaa luontoa ja hiljaisuutta ja saa migreenin herkästi helteessä saattaakin niin nauttia olosta kerrostalojen keskellä "aavikolla" 30 asteen lämpötiloissa, eikä tämä ole paikallisille vielä edes paljon... :)

Kulkeminen on helppoa, vaatii oikeastaan vain uskallusta lähteä. Busseissa, ratikoissa ja metroissa on näytöt seuraavista pysäkeistä, kunhan vain muistaa leimata sekä sisäänmennessä että ulostullessa on kaikki hyvin.

Merin kanssa ollaan löydetty mukavia puistoja, eilen päästiin suomalaisten kanssa leikkimään Umm Suqeim puistoon, joka oli todella hauska paikka, sekä seuraltaan että leikkitelineiltään :).

Täällä asuvilta suomalaisilta on ihanan helppoa kysyä apua ja neuvoja ja niitä tulee "lypsämättä", Merille kavereiden saaminen on ollut todella arvokas apu kotiuttamisessa sekä jo se, ettei täällä oloajasta tule liian pitkää ja tylsää, henkisesti :)

Näkymää päiväretkellä Jumeirah Lake Towersissa (JLT)

Näin mä suunnistan ;) Puhelimella kuva alueen kartasta. Nettiä ei oo mun puhelimessa, mutta gps kyllä toimii karttapaikannuksena, kartasta et vain nää kaikkia tietoja silloin.

Heritage Village ja taustalla hallintorakennus

Meidän vuotava allas vuotaa vähemmän mutta tässä kunnossa se on edelleen, työnjohtajan visiittiä odotellessa...."onhan päivä vielä huomennakin..."

Dubai Museumista, aina oppii uutta!

Al Safa puiston

Apina elementissään...? :)

Lisää kuvateksti

Safa puistosta kuvattu Burj Al Khaliba, maailman korkein rakennus

dyynejä ja vuoristoa <3

Kotikoulusta

uimaan ei tarvitse koskaan houkutella :)

Olemme Dubaissa 9 viikkoa, mikä on niin pitkä aika, ettei sitä voi vain lomailla koulusta. Saimme lomallemme luvan sillä "ehdolla", että minä vastaan Merin koulutehtävien tekemisestä lomamme ajan. Itsestään selvää minusta.

Tämä meidän loma on siis lomaa koulusta, sitä ei sovi sekoittaa kotikouluun - siis siihen, että vanhemmat ilmoittavat vastaavansa lapsensa koulutuksesta itse eivätkä käytä peruskoulua sen toteuttamisessa. Tuossa varsinaisessa kotikoulussa vastuu lapsen edistymisestä on puhtaasti vanhempien (meillä on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa!), kunta vaan valvoo oppivelvollisuuden toteutumista nimeämällä vastuu opettajan.

Miten me sitten koulua käydään?

Matematiikkaa

Meillä on koulukirjat matkassamme Suomesta: ylli, enkku, äidinkieli, matematiikka. Liikuntaa tulee uinnin, kävelyn ja sirkuskoulutehtävien muodossa riittävästi, kuvamataitoakin jonkun verran erilailla tehtynä, mm. videoiden muodossa. Uskonto liittyy täällä ollessa enemmänkin islamiin tutustumista, vaikkei maailman uskonnot olekaan 4. luokan ohjelmassa. Merin opettaja on ihana ja on mahdollistanut Merin suorittaa kokeita jo täällä ollessamme, eli kokeet tulevat sähköpostissa ja minä skannaan ja lähetän ne hänelle ja tietenkin paperiversiot toimitetaan koululle palatessamme.

Ystävänpäiväsydän zentangle tekniikalla

Yllin tehtävä

Sähköistä opetusmateriaalia käytetään paljon, englannin ja matematiikan kirjasarjoissa sitä on valmiina ja muuten netti on tietoa pullollaan. Mm. edu.fi ja oppiminen.yle fi ovat sivustoja, joiden oppeja ei tarvitse epäillä (sillä netissähän kaikki on totta, eikös juu!)

Täällä työviikko on sunnuntaista torstaihin, joten mekin noudatamme samaa rytmiä. Aloitamme koulupäivän n. klo 11 ja teemme 2-3 ainetta per päivä. Maanantai-iltaisin Meri osallistuu vielä Suomi-koulun tunneile (1½h), Suomi-koulun tarkoitus on ylläpitää ja vahvistaa suomenkielen taitoa ulkosuomalaisilla lapsilla, koulussa noudatetaan peruskoulun vuosiluokan äidinkielen opetussuunnitelmaa. Toki väljästi, tätä koulua ei voi reputtaa eikä siellä tehdä kokeita :)

Ihan riippuu päivästä, miten Merin saa aktivoitua. On päiviä, jolloin mennä pusketaan hyvällä tahdilla useampi tunti, mutta paremmaksi tavaksi olen todennut selkeän ajan (30-60 min) antamisen per aine ja päivän tauottamisen.

Esim meidän tiistaipäivä 9.2.:

Klo 11, äidinkielen harjoituskoe, 2 sivua, sanaluokkien harjoittelua täällä

englantia: vanhan kappaleen kuuntelu, suomentaminen, uuden kappaleen uudet sanat ja kappaleen kuuntelu, kappaleen kääntäminen suomeksi vihkoon

ruokailu

klo 13 ylliä: pituus- ja leveyspiirit ja karttaharjoitus, kirjan tehtävät vihkoon

Uimassa 1,5 tuntia

lisätehtäväsivu matematiikan kappaleesta desimaaleilla yhteenlaskeminen. 


Täällä aurinko laskee n. klo 18, joten yleensä yritän lopettaa koulupäivän 2-3 aikaan tai kuten tänään, kun käytiin suominaisten kanssa aamukahvilla, aloittamaan myöhemmin, että ehditään nauttia tuosta upeasta säästäkin.

Meren rannalla

Tänään minä ja äiti käytiin uimassa meren rannassa.


TÄSSÄ MUUTAMA KUVA

Päivän päätteeksi käytiin vielä iltalenkillä tosin isiä ei meinannu kiinnostaa


ennen sitä syötiin pitsaa

 

Viikonloppuisin katselemme Dubaita autoillen, tällä kertaa päädyimme matkaamaan Global Villageen. En yhtään tienny mitä odottaa. Ehkä pitäisi jo oppia, että jos täällä rakennetaan ostosalue aavikolle, ei se ole mitään pientä...

Alueelle on sisäänpääsymaksu ja sen lisäksi alueella on huvipuisto, jossa on laitemaksut.

Sähköjohtojen virtaa...

l

Vietimme alueella 6 tuntia, sen avautumisesta klo 4 ilta kymmeneen. Emmekä tosiaan ehtineet nähdä kuin murto-osan alueen tarjonnasta. Alue on jaettu maittain tai maanosittain, isoja piha-alueita ja rakennuksia täynnä myyjiä, kuin basaareissa. Osittain mahtavia löytöjä ja mukavia esineitä, osittain sitä krääsää, minkä ohi voi kävellä helposti.

Alue on kaukana Dubain keskustasta, mutta suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos on mahdollisuus!

Viralliset sivut löytyvät täältä

Tänään kauppareissulla meininki oli paljon kotoisampi, ruokakauppaan mennessä kävimme syömässä Ikeassa, Merin iloksi. Helppoa ja tuttua perunamuusia ja lihapullia. Ikea todella on se sama kuin missä vain, sininen laatikko keltaisin tekstein ja täälläkin tuotteiden nimet ja selosteet on ruotsiksi. Yhtä hassulta kuin omenoiden rahtaaminen USA:sta tänne (tai Suomeen) tuntuu ruotsalaisten tavaroiden tuottaminen tänne. Tai no, eihän niitä Ruotsissa tehdä...

Tähän mennessä olemme viihtyneet oikein hyvin, 2 viikkoa takana ja aika monta edessä. Jutut sivuavat vähän väliä tulevaa, päätöksiä olisi aika alkaa tehdä. Minä haluaisin ehdottomasti kokeilla, Meri on vielä epävarma. Ystävien ja kaiken tutun jättäminen on iso asia tuon ikäiselle, kuten se on itsellekin...