Vapaapäivistä ja sen vierestä

Ihanaa! Viiden päivän vapaa, eikä hetkeäkään liian aikaisin!

Yksi asia, mikä Suomen ja Arabiemiraattien välillä on selkeästi erilailla on erilaiset uskonnolliset ja hallinnolliset vapaat. Arabiemiraateissa palkalliset vapaat myös riippuu missä olet töissä, ne ilmoitetaan aina erikseen julkiselle ja yksityiselle sektorille.

Viime aikoina vapaapäiviä on kertynyt mm. viikon syyslomasta. Tai me onnekkaasti saimme viikon, koska noudatamme (sekä minä että Meri, olemme eri kouluissa) brittikoulujen loma-aikoja. Toiset koulut, esim IB tai amerikkalaiseen opetussuunnitelmaan perustuvat viettivät pitkän viikonlopun tai ei ollenkaan "mid term break"iä.

Viime viikolla kolahti keskelle viikkoa ekstra vapaapäivä sateen takia. Mereltä päin nousi myrskyrintama, joka näytti tulevan voimalla koko rannikon, eli käytännössä koko Arabiemiraattien, pituudelta päälle. Ensin koulujen sulkemisen ilmoitti Abu Dhabi ja sitä seurasi pian Dubai ja muut emiraatit. Dubai pääsi vähällä, meidän vapaapäivä oli vain koko päivän kestänyt varsin kiva sadepäivä. Toisin oli Ras al Khaimahin vuoristossa sekä Fujairahissa, siellä sortui talojakin ja kokonaisia kyliä evakuoitiin vesimassojen vallatessa alueita. Sateen takia koulujen sulkeminen tuntuu hassulta, eihän Suomessa ole taidettu ikinä sulkea koulua lumen tai pakkasenkaan takia, mutta täytyy muistaa ettei täkäläinen infra ole suunnattu sateen vaan hiekan ja lämmön varalle. Hiekka ei ime vettä vaan se jää lillumaan lammikoiksi hyvin nopeasti ja koska ojia ei ole... No voitte kuvitella.

Hiukan ristiriitaista on se, että täällä pyritään koko ajan tuottamaan sadetta istuttamalla pilvimassaan suolaa lentokoneiden avulla. Vesisade on elinehto maalle, joka sijaitsee aavikolla, mutta mutta mutta...

Ja nyt kuun vaihteeseen saatiin 5 päivän vapaat, sekä julkinen että yksityinen sektori. Tämä koska viikonloppuun ajoittuu marttyyrien päivä ja 2-3.12 juhlitaan maan 48. kansallispäivää. Kyllä on aihetta juhlaan ja kaikilla täytyy olla siihen oikeus! Tämän viiden päivän putki oli kuitenkin vaarassa pitkään, hallitus viivytteli ilmoitustaan onko sunnuntai oikeasti vapaapäivä (meidän viikonloppu on perjantai ja lauantai ja sunnuntai on jo työpäivä). Mutta kyllähän se sieltä tuli, liekö taktisesti viime tipassa toissa viikolla, ettei ihmiset matkustaneet kauaksi vaan lomarahat käytetään täällä, niin oli ainakin monen mielipide. Enkä ihmettele, tänäänhän oli Black Friday ja meininki kauppakeskuksissa sen mukainen.

Koulussa vietettiin kansallispäivää torstaina, sen vuoksi pukeuduimme paikallisiin asuihin eli abayaan tai kanduraan tai noudatimme lipun värejä.

Ihailin upeaa ilotulistusta hakiessani Meriä huvipuistosta, tämän vapaan aikana ainakin 4 iltana on yleiset ilotulitukset, yksityinen pommittaminen on kiellettyä...tai noh, ei ainakaan laillista. Jännästi sitä ei kukaan muista esim Divalin aikana.


Ja kohtahan se koittaa meille joululoma, iloisesti se kouluissa aloitetaan 14.12. ja kouluihin palataan 5.1.2020. Ja näistä lomapäivistä huolimatta käymme koulua vain muutaman päivän vähemmän kuin Suomessa, koulutkun päättyvät heinäkuun alussa.

Ihanaa on tämä juhlapäivien kirjo, kun maassa juhlitaan laajasti eri juhlapäiviä, meille on esimerkiksi kertynyt jo laatikollinen halloween tavaraa naamiaisasuineen ja luurankoineen. Naapurit laittoivat valonauhat taloihin kertoen valonjuhlasta Divalista marraskuun alussa ja ne valosarjat saavat valaista yli jouluntienoon.

Monet lähtevät lomamatkalle näinä pitkinä viikonloppuna ja muina lomina, me vietämme sen nauttien kotona olosta.

Melkein sisko ja sen veli, oikealla meidän hoitokoira, katujen kasvatti Cilly ja vasemmalla oma aavikkokoira Jamie

Tekokuusen hyvä puoli, sen voi koristella paikoilleen jo marraskuussa! 

Kaiken maailman mietteitä...

Viime aikoina on törmännyt tilanteisiin, jotka varsinkin näin Suomesta paluun jälkeen nousee kuin huutomerkkinä esiin. Tiedän olevani hyvinvoiva länkkäri, jonka maailma on ihan toista kuin monella muulla, toisinaan se pistää tikkuna silmään ja niitä asioita jää miettimään enemmän.

Meidän suomalaisesta hyvinvoinnista: sosiaaliturvasta, ilmaisesta terveydenhoidosta, koulutuksesta,  puhuttaessa minulta monesti kysytään "Miksi lähdit? Kun kaikki Suomessa on niin hyvin, miksi asut Dubaissa?" Ehkä se vastaus on yhtä yksinkertainen kuin "elämä on muutakin kuin turvaverkko".

Ensimmäisenä työpäivänä vietettiin hiljainen hetki koulussamme huoltomiehenä toimineen Anilin muistoksi, hän oli kesällä sairastunut täällä Dubaissa ja paikallinen sairaala oli kehoittanut siirtämään jatkohoitoon lähemmäs kotia ja perhettä eli Intiaan. Kaikesta huolimatta Anil menehtyi sairaalassa, perheensä ympäröimänä.

Anililta jäi vaimo ja kaksi pientä lasta. Mies, joka oli 9 vuotta asunut perheestä erillään hankkiakseen perheelle tulevaisuuden ja lapsilleen koulutuksen ei olekaan enää takomassa rahaa. Mikä on perheen kohtalo nyt? En edes osaa kuvitella, millaiseen tilanteeseen vaimo ja lapset nyt vajoavat, kunhan Anilin lähettämät rahat, työnantajan maksama loppupalkka ja meidän työntekijöiden keräämä avustus loppuvat. Saavatko lapset koskaan opiskeltua, kuten oli vanhempien toive. Tuliko talo rakennettua ja velka maksettua, onko leskellä nyt ja tulevaisuudessa katto päällä, entä mitä hän tekee saadakseen ruokaa...? Suomalainen elää uskomattoman tukiverkoston keskellä, että oikeasti harvoin joutuu miettimään näitä. (Juu, tiedän, siitäkin verkosta aina tippuu ihmisiä, apua ei anneta oikealla hetkellä, jne jne. mutta meillä on edes jotain, monilla ei ole yhtään mitään, jos työkyky menee.)

Luin toisen ulkosuomalaisen blogia Diplomaattirouvaa, jota kirjoitetaan Maputosta, Mosambikista käsin. Heidän taloudenhoitajansa oli kuollut yllättäen malariaan, siis siihen tautiin, johon on lääke, joita suomalaiset nappailee loman alkajaisiksi varulta (karrikoiden). Johon kuolee edelleen hyvin moni pääsemättä hoitoon ajoissa. Suomalaiselle terveydenhoidolle piste. Taas kerran. Taloudenhoitaja oli päässyt hoitoon sukulaisten maksettua lahjuksia.

Toinen..tai kolmas ajatus, mikä on toisaalta ankea, toisaalta huippuhieno on vapaaehtoistyö.  Kävimme perheen kanssa loman lopulla ulkoiluttamassa koiria löytöeläintarhalla. Keskelle aavikkoa "piilotetulla" tarhalla on kesän jäljiltä 370 koiraa, löydettyjä, luovutettuja, pelastettuja. Arabiemiraateissa muuttui laki viime vuonna, viimein!, jossa lemmikin heitteillejätöstä ja kaltoinkohtelusta tuli rikos. Muutos on hidas, mutta nopeimmin sen näki koiratarhat. Ne koirat jotka olisi aiemmin työnnetty ovesta - tai liikkuvasta autosta - ulos, tuotiin nyt suoraan koiratarhalle tavaroiden kera "koska emme enää tarvitse sitä". Nuoria, ihania lemmikkejä, joiden omistajat eivät ole ymmärtäneet, että lemmikki vaatii työtä.

Eläinsuojeluyhdistyksen kaikki kustannukset katetaan vapaaehtoisilta kerätyillä tuilla, liki kaikki työ tehdään vapaaehtoisvoimin, tarhalla on pari työntekijää pitämässä mm. vahtia, ettei yöllä tarhalle tule vieraita ja että koirat saavat ruokaa ja ulkoilla päivittäin. 370 eläimen, plus eläinten syöttöasemien (aavikolla ynnä muualla, missä ruokitaan niitä yksilöitä, joiden tarhaaminen olisi hulluutta kuten aaseja) on usean tuhannen dirhamin viikottainen menoerä.

Tämä ihana uros tulisi meille hetkessä, jos meillä ei olisi jo talossa "macho alfaurosta", näiden kahden yhteiselo ei vain toimisi. Hän on nuori, vasta vajaa 2 vuotias ja jo kokenut tappelukehät ja hylkäämisen omistajan kiinnijäämisen pelossa. 

Tuo takana oleva pömpeli on muuten vesipumppaamo, Dubain alueen vesi tulee näistä maanalaisista lähteistä aavikolta. 

Käymämme eläintarha on varmasti yksi parhaiten hoidetuista alueella, sillä on vahva johtaja, joka tekee töitä hartiavoimin töitä ja saanut monta hyvää voittoa viime aikoina. Mm. hotelliketju lahjoitaa (lajiteltuna eli ne ruoka-aineet poistettuina joita eläimet ei syö) brunssien jälkeiset ruokansa koiratarhalle, eikä heitä roskiin. Myös paikallinen iso yritys on lupautunut maksamaan eläinlääkärikulut (jokainen koira tarkastetaan, rokotetaan ja kastroidaan).

Ihmisen raakuus ja hyvyys samassa paikassa! Se kaikki, mitä vapaaehtoiset tekevät näiden eläinten eteen, kaikki kansallisuudet rintarinnan on jotain käsittämätöntä, missä olen ilolla mukana.

Ikävä kyllä eläinten kohtelussa sama suuntaus on Suomessakin ja järjestöt tekevät hartiavoimin töitä eläinten eteen.


En ole rikas, en Suomen enkä varsinkaan Dubain mittapuulla, mutta mitä tämä maa opettaa joka päivä on kyllä sitä elämän koulua parhaimmillaan. Juuri siksi emme asu tänään Suomessa.

Loma loma loma

Ensimmäinen kuukausi täynnä lomaa. Ensimmäiset viikot olivat yhtä aikataulutettua kiitämistä, ihania ystäviä ja juhlakahveja täynnä. Ihanaa, mutta myös väsyttävää, koskakohan sitä oppii olemaan itselle armelias lomalla. Tosin kyllähän me ehdittiin pari hotelliyötä silti ihan perheen kesken olla, joten ollaanhan me opittukin!

Tää loman alku on ollut myös täynnä historiaa: Sotaisaa, museoita ja muistomerkkejä.

Nyt kun lämpötila tippui rajusti 30 asteesta 8 asteeseen on myös ihanaa muistella, miten Saimaa taas kerran oli meille noviiseille kiltti, vaikka rasitusvamna kyynärpäätä edelleen viiltää.

Ohessa kuvasatoa lomalta tähän saakka. Kuvissa Taivassalon Vanha Kleemola, Taivassalon kirkko, Harjun oppimiskeskus ja Salpalinja kierros, Kotkan merimuseosta ja Langinkosken kalastusmajalta. Videonpätkät on Saimaalta, Ruokolahden alueelta, sauna on äitini koulun pihalta Saunapäivänä kuvattu :)

Vähän sitä sun tätä...

Flametree eli tulipullopuu kukassa, ihanat värit!

Töissä yksi päivä kuuntelin, kun kiinalaistyttö jutteli egyptiläiselle tytölle kiinaksi ja toinen vastasi arabiaksi - kuulemma leikkivät kotia ja puhuvansa arabiaa, leikki sujui hienosti ympäri pihaa. Koulummehan on englanninkielinen ja englanti kaikkien yhteinen kieli. Samat kaverukset istuivat lounaalla rinnakkain ja näin kiinalaistytön itkevän, kysyessäni miksi sain vastaukseksi toisen lyöneen ja osuneen silmään. Miksi löit kysymykseeni vastaus oli, kun toinen ei ymmärtänyt hänen kertomaa vitsiä... Siis sitä arabiaksi kertomaansa vitsiä, kieltä jota kiinalaistyttö - tai edes minä - emme taida. Leikit olivat olleet siis oivalliset, koska totuus ja erilaisuus pääsi tyystin unohtumaan.

Niin monesti aikuistenkin maailmassa.

Ahlam Ramadan! Odotin kovasti Ramadania, sitä muslimien pyhää kuukautta. Ei, en ole kääntynyt, en edes saanut uskonnollista herätystä (vaikka Merillä rippikoulu läheneekin). Mutta Ramadanin aikaan ihmisten hyvyys korostuu, osa paastokuukauden tarkoitusta on toisten auttaminen, heikompien tukeminen ja tätä täällä tekevät ihan kaikki uskontokunnasta riippumatta. Omalla kadulla on "ramadan fridge" eli jääkaappi, jota täytetään puutarhureille yms työntekijöille iftaria varten (iftar on ruoka, joka syödään päivän paaston päätyttyä). Auttaminen on siis varsin helppoa, ostan labania (jugurttijuomaa), mehuja, sipsiä, hedelmiä, taateleita tms ja vien ne jääkaappiin vapaasti saataville.

Ihanaa ramadanissa on myös lyhennetyt työpäivät! *hymy*

Ramadanin päättyessä käytiin kavereiden kanssa nauttimassa emiraattiravintolassa iftar,
miten upeaa ruokaa ja hieno esillepano

Nyt Ramadan on jo ohi, tätä viikkoa on vietetty Eid juhlallisuuksissa eli paastokuukausi päättyi ja kaikki saivat pitkän loman, tiistaista lauantaihin. Me koulussa saimme koko viikon lomaa.

Koska täällä on jo aika lämmin, lämpötilat nousseet yli 40 asteen päädyimme lähtemään Intian valtameren rannalle, eli ihan vain niemimaan toiselle rannalla vähän viileämpään ilman alaan, parin yön hotelliloma oli ihan mahtava tässä kohtaa!

Rotana Fujairah Spa and Resort piti meitä hyvänä.

Sen verran työt seurasivat mukana, että luokan maskotti Jasper the jaguaari oli mukana kuvattavana

Kotiinpäin ajeltiin kiertoteitä, Khor Fakkanin läheltä vuorilta löytyy vuoristosta patolampi Al Rawisah, jossa voi vuokrata kajakkeja ja polkuveneitä, syödä eväitä yms.  Me pysähdyttiin vain hetkeksi ihailemaan paikkaa, lähialueella olisi toinenkin vuoristolampi (löytyy geokätkökin!), joka on tarkoitus palata etsimään.

Vuoristo on niiin kaunis, niin toista kuin dyynit ja aavikko tällä rannalla, vaikka niitäkin jaksan ihailla. S142-tie on ihan uusi, avattiin vain jokunen viikko sitten. Tie halkoo Hajar-vuoriston 5 tunnelin avulla ja lyhentää ajomatkaa huomattavasti rannikolta rannikolle. 

Kesälomaa odotellessa, koulut jatkuu sunnuntaina. Viimeinen 4 viikon rutistus edessä.

Hei hyvää uutta vuotta!

Tämä päivitys on roikkunut puolivalmiina uudesta vuodesta lähtien, laitettakoon se siis sellaisenaan jakoon.

Joulu oli kiva, vaikkakin hiljainen totuttuun verrattuna. Meillä on yleensä aina ollut vieraita, kahvilla edes, ja lapsia se 3-4, nyt oltiin kolmistaan kotona koko joulu. Rauhallista ainakin!

Uusi vuosi, uudet kujeet? No ei :) Ihan samaa arkea. Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt vuosiin, Merin lupaus oli lisätä liikuntaa ja ilmoittautuminen sulkapallokerhoon tehty :)

Mistä olen onnellinen juuri nyt?!

siitä, mitä minulla on. Kuten siivouspäivä, jonka hoitaa siivooja työpäiväni aikana ;)

Ystävistä, lähellä ja kaukaa

harrastuksista eikä toi tyttökään oo yhtään pöllömpi! :) 

kun tästä maisemasta saa nauttia sekä pyöräillessä töihin että koiraa ulkoiluttaessa, 

pöllömminkin voisi olla!

työstäni

Suomi-koulutoiminnasta, kaikkine haasteineen (mm. se, että entinen rahastonhoitaja kähvelsi käteiskassan, joka on varsin paljon rahaa, tuhansia.) 

 Lapsi löysi itsestään halun liikkua

Liikuttajasta, kaikessa riiviydessään