Aika menee jotenkin ihan tajutonta vauhtia ja kirjoitustauko on ollut taas luvattoman pitkä.
Meille kuuluu ihan hyvää, normaalia, sitä arkea! Mitä tästä kirjoittamaan..
Meidän 2 viikon loma oli täynnä tätä:
Meille kuuluu ihan hyvää, normaalia, sitä arkea! Mitä tästä kirjoittamaan..
 |
| Tää kaveri lähti Suomeen omaan kotiin ja hälle kuuluu oikein hyvää, vaikka tuntuikin tosi haikealta tää oli niin oikea ratkaisu! |
Merillä oli Spring break, eli kevätloma, 2 viikon tauko koulunkäynnissä maalis-huhtikuussa. Hiukan harmitti, että loma meni vain kotona. Mutta siihen oli kaksi syytä: Ira oli meillä lomalla koko tuon ajan ja minä tein töitä koko tuon 2 viikkoa!
Se työnaloitus olikin varsin vauhdikasta, niinkuin vain voi kuvitella erityisen tytön kanssa, jonka elintilaan tulee uusi ihminen. Ja kun reilun kuukauden päästä saatiin asiat jokseenkin rullaamaan vanhemmat halusivatkin kokeilla jotain ihan uutta ja minua ei tarvittukaan enää. Asiaa harmitteli terapeutti, päiväkodin henkilökunta ja minäkin vähän. Mutta äidin sanoin "kaikkensa on tehtävä, ettei harmittele myöhemmin, että jotain jäi tekemättä". Tytön pitäisi aloittaa koulu syksyllä ja hän ei todellakaan ole kouluun kykeneväinen tällä hetkellä, joten toivotaan intensiivisen terapiajakson auttavan...ainakin toteamaan, ettei paikka ehkä ole perus koulussa.
Onneksi työntekeminen ei jäänyt siihen, nyt teen sijaisuuksia viereisessä koulussa - ja oikeasti tarkoitan viereisessä! Kirjaimellisesti aamuisin kävelen takapihan portista ulos, tien yli ja koulun portista sisään! Tykkään todella paljon, vaikka edelleen pyörin siellä pienten puolella, mutta koulu on todella mukava työskentely ympäristön ja odotan siltä paljon, pysyvämpää työtä muun muassa. Merin koulureissut on vähän haasteellisia tässä yhtälössä taas, mutta H on saanut oppia koulurundien ihanuuden - kotitoimistotyöntekijä kun on autuaasti nukkunut aamuisin siihen asti kun on nukuttanut.
Mutta tää oli tälläinen pikapäivitys, ollaan me elossa, kaikki on hyvin! Koska on ihana perjantai - eli vapaapäivä - meiän sakki lähtee brunssille. Ihanaa viikonloppua, lähestyvää vappua ja etenevää kevättä!
Se työnaloitus olikin varsin vauhdikasta, niinkuin vain voi kuvitella erityisen tytön kanssa, jonka elintilaan tulee uusi ihminen. Ja kun reilun kuukauden päästä saatiin asiat jokseenkin rullaamaan vanhemmat halusivatkin kokeilla jotain ihan uutta ja minua ei tarvittukaan enää. Asiaa harmitteli terapeutti, päiväkodin henkilökunta ja minäkin vähän. Mutta äidin sanoin "kaikkensa on tehtävä, ettei harmittele myöhemmin, että jotain jäi tekemättä". Tytön pitäisi aloittaa koulu syksyllä ja hän ei todellakaan ole kouluun kykeneväinen tällä hetkellä, joten toivotaan intensiivisen terapiajakson auttavan...ainakin toteamaan, ettei paikka ehkä ole perus koulussa.
Onneksi työntekeminen ei jäänyt siihen, nyt teen sijaisuuksia viereisessä koulussa - ja oikeasti tarkoitan viereisessä! Kirjaimellisesti aamuisin kävelen takapihan portista ulos, tien yli ja koulun portista sisään! Tykkään todella paljon, vaikka edelleen pyörin siellä pienten puolella, mutta koulu on todella mukava työskentely ympäristön ja odotan siltä paljon, pysyvämpää työtä muun muassa. Merin koulureissut on vähän haasteellisia tässä yhtälössä taas, mutta H on saanut oppia koulurundien ihanuuden - kotitoimistotyöntekijä kun on autuaasti nukkunut aamuisin siihen asti kun on nukuttanut.
 |
| takapihani ja koulu, jossa teen töitä :) |
