Tänään en voi luokses tulla,
yöhön synkkään tieni käy.
Vaikka etsii sillmät sulla,
varjoista ei mitään näy.
(Partisaanivalssi)
Jokainen suvustaan kaukana asuva tietää tunteen, kun asiat ei sujukaan ongelmitta. Kun pitäisi ja haluaisi olla lähellä ja apuna eikä voi. Isäni sairastui ennen meidän muuttoa, mutta silloin oli vielä ajatus, että aikaa on. Aika loppuikin nopeammin kuin osasin edes pelätä.
Nyt olemme Suomessa. Ensin nautimme ystävien seurasta muutaman päivän, sitten siirrymme järjestelemään isäni viimeistä matkaa.
Suru on suuri ja ikävä valtava.
Kuitenkin tänään kävellessäni Kampissa Narinkkatorin halki ja katsellessani SYLVA ry:n asettelemia tuoleja lasten syöpäpäivänä. Niitä 13. valkoista, jotka kuvastivat niitä lapsia, jotka olivat hävinneet taistelun. Ajattelin, että sain kuitenkin pitää isäni 40 vuotta eikä isäni tarvinnut kärsiä kauaa, se olkoon lohtunani sitten kun kyyneleet ovat kuivuneet.
