Ihanat aamut!

Tää päivitys on ollut tekeillä melkein kuukauden, joten puran sen pois ennen joulupostausta....

----

Kerroinhan, että ostin pyörän? Käytettynä, paikalliselta FB-ryhmän sivulta bongasin, juttelin pariin otteeseen miehen kanssa messengerissä, soudettiin ja huovattiin niitä tapaamispäiviä. Olin jo ihan

varma, ettei tästä mitään tule. Ajettiin miehen kanssa hiukan paremmalle alueelle tässä meidän lähellä, ajotien varressa seisoi kolme kalliimpaa maasturia ja epäuskoisena jo pistin viestiä, että "oltais tässä ulkona, mikähän se talon numero olikaan?"
Vastaan tuli uskomattoman ystävällinen libanonilainen mies, joka jutteli mukavia, kysyi mitä kasvatan puutarhassani, millainen koiramme on ja pyysi ulkoilemaan sakemanninsa kanssa yhdessä... Nii että Timosen akan tyttö vaan heittää taas kerran ne epäluulonsa sinne roskakoriin! Pyörä on hyvä, paljon kalliimpaa sorttia kuin uskaltaisin ostaa uutena, joten mua lykästi.

 Ja kattokaa missä aamuisin viiletän! 12 minuuttia töihin (ja monena aamuna mullon oikeesti aikaa tuskin sitä, tunnettehan te mut!) tai no, viiletänhän mä tätä samaa reittiä kotiinkin päin iltapäivällä, mutta silloin on jo kuuma ja on aikaa. Nää aamut on jotenkin niin ihania!

Hauska nähdä miten sama rytmi monella on. Tietyssä kohtaa matkaa yleensä näen aina vanhan intialaisen miehen, hän verryttelee jalkojaan penkillä, täysin omissa mietteissään. Toisessa kohtaan arabimies, myös vanhempi, on selkeästi pitämässä aamuista rukoushetkeään. Viimeisen tekojärven kohdalla vastaan tulee yleensä rouva tyylikkäänä pienen koiransa kanssa, hymyilemme ohimennen, yritän jättää riittävästi tilaa tai tiputtaudun jo suosiolla nurmelle pyörälläni. Ja viimeisessä mutkassa pitää muistaa väistää isää lastenrattaineen, hänen katseensa kun yleensä on kännykässä enemmän kuin ympärillä olevassa maailmassa.

Aamulämpötilat on +20 kieppeillä, tuntuu t-paidassa melkein viileältä.

Yks aamu jäin kuvaamaan lahukassa olleita haikaroita ja taas kerran mietin, että oletpahan paikkaan päässyt asumaan, ole onnellinen. Ja olenhan minä! "missä palmu puut on puita vain"

elämästä osaa nauttia myös Jamie, uudistamani sohvatyynyt on siis kelpuutettu. 

...ja Meri aavikolla, jonne koiraa viemme juoksemaan harva se päivä.

Ja hei, ne verhot! Ne on mun mielestä ihan älyttömän kivat! ehkä jopa liian "harmoniset" :D

Kangasta jäi yli melkein 5 metriä... Mitähän keksisi?