10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille

Kiitos yleisestä haasteesta H niinkuin Hausfrau- blogin kirjoittajalle





1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Rakastan täkäläistä ruokaa, ne hedelmä ja yrittihyllyt jaksaa ihastuttaa joka kerta kauppaan mennessä.

Pidän myös ilmapiiristä, kun kaikki on tulleet jostain muualta ei mikään ole vierasta, ei kukaan oikeastaan ole erilainen vaan se on normi. Keskustelut yleensä alkavat "Mistä tulet?"

Luonto, täälläkin, vaikka se on kovin kovin erilainen kuin Suomessa. Tytär jaksaa päivitellä, miten äiti voi hihkua dyyneistä, mutta kyllä se hiekan aaltomainen muodostus ja "pohjalainen näkymä" eli niin pitkälle kuin silmä kantaa. Toinen mitä rakastan on meri, vaikka en ole mikään purjehtija, mutta se meren läheisyys on aina ollut se juttu ja sitähän täällä on.

Myös tänne muodostunut "perhe", aivan uskomattoman ihanat ystävät.

2. Entä ikävintä?

Työllistymisen vaikeus, mikä osittain johtuu ihan omien halujen muuttumisesta - koulutukseni on ihan toiselle alalle missä haluan nykyään työskennellä ;) . 

Byrokratia tottakai ottaa kaikkia päähän. Ikävintä kuitenkin on ehkä lainsäädäntö niiltä osin, joka tuntuu länkkärille hyvin oudolta - kuten esiaviollisen seksin oleminen rikos. Tämän vuoksi naisia on vankilassa jouduttuaan lääkäriin raskauden aikana (raskaanaolevalta kysytään ensimmäisenä vihkitodistusta ja päivät lasketaan, jotta varmistetaan raskauden alkaneen avioliiton aikana)  ja jonka vuoksi myös hylättyjä ja jopa kuolleita vauvoja löytyy rannoilta, parkkipaikoilta...

Eikä "kertakäyttökulttuurista" voi olla iloinen, kun ihmisten virta maahan ja maasta ulos pakottaa ostamaan ja myymään nopeasti, tavaraa heitetään roskiin hirmuiset määrät.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Oih, mikä ajatuskin. Kaksi suuntaa minne haluaisin - Karibia tai Oseania, saarille kauas pois siis. Ei sillä, tästä lähempääkin kelpaisi Seychillit tai Mauritius.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Havaijille, ehdottomasti! Oahu vei sydämestäni osan yhdellä vierailulla, haluaisin ehdottomasti takaisin ja tutkimaan muutkin saaret.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Teen itse oikeastaan kaikkea mitä kaipaan: karjalanpiirakat ja ruisleivän. Aina välillä iskee himo viiliin, jota täältä ei saa, rahkan saantikin on kausittaista eikä se ole "ihan oikeaa". Mutta se todellinen himo - salmiakki! Se on vaikein :D Kaupasta silloin tällöin saa hollantilaisia salmiakkikuulia pahimpaan tuskaan. 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Juuri nyt ajatus tuntuu etäiseltä, mutta varmaankin. Dubai ei ole paikka johon tullaan loppuelämäksi, mutta minnepäin täältä lähdetään on eri asia.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Enemmänkin minusta on mielenkiintoista miten pyhät täällä asettuu, suurin osa juhlista kun on uskonnollisia ja ne määräytyvät kuunkierron mukaan, Saudi-Arabian puolella oleva "kuuta katsova komissio" (ei, en keksinyt päästäni - moon-sighting committee ) tarkastelee kuunkiertoa ja juhlien alkamispäivä tiedotetaan ihan pari päivää tai jopa päivän ennen ao. päivää, kuten nyt  Eid al Fitrin eli Ramadanin päättävän juhlan alkamisen. Aloituspäivä on toki ilmoitettu kalenterissa jo aiemmin mutta heittoa voi olla päivä pari todellisesta.

Hauska juhla on myös itsenäisyyspäivä, joka on joulukuun alussa. Täällä ollaan hyvin isänmaallisia, autoja mm. koristellaan niin ahkerasti lipuilla, peitteillä, viireillä jne, jotta poliisikin muistuttelee ettei autojen koristelun sovi estää näkyvyyttä ajaessa. 

Ei sellaista juhlaa ettei ilotulitusta

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Tyttären totuttaminen ajatukseen oli varmaan vaikeinta, nuorimmaisemme oli asunut koko elämänsä siinä samassa kodissa, samojen kavereiden keskellä, muutosvastarinta oli siis aikamoista. Itsellä on ollut aina halu kokea muutakin kuin Suomen elo ja työtilannekin sekä isompien lasten opiskelemaan lähdöt yms osui niin hyvin, ettei "pidikkeitä" ollut. 

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Helposti! Se on naurattanutkin tänne muutossa, että ehkä helpompiakin paikkoja ulkomaille lähtöön voisi keksiä kuin Lähi-Itä. Tosin yllättävän kivutonta on ollut tämäkin. Minulla ei ole oikeastaan mitään ajatusta, minne en lähtisi. Ehkä rajoitteena, että haluaisin pärjätä edes alkeellisesti englannilla asuinmaassa. 

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Ikävä kyllä isäni kuolema on vuoden 2016 mieleenjäävin hetki. Olin tuudittautunut ajatukseen, että aikaa on vielä eikä sitä sitten ollutkaan, 4000 kmn välimatka ja päällä oleva viisumiprosessi vielä lisäsi stressiä asiasta. 

Leirihotellin asiakkaita odotti vuoteilla karkki ja ajatelma :)

Iloisempina asioina on varmasti kansainvälinen partioleiri Roihu 2016 Suomessa, oma leirihotellin vetopesti eli koko se suunnittelu ja leirillä toiminnan pyörittäminen oli todella hieno kokemus. 

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

2 viikon päästä on lähtö Suomeen kesälomalle, 6 viikkoa raitista ilmaa :) Siinä on reissua ja rahareikaa, se lomailu kun ei ole halpaa, vaikka majoittuukin sukulaisissa suurimmaksi osaksi.

Esikoinen lähtee kv.vaihtoon Sloveniaan talveksi, hiukan on suunnitelmissa josko joulu vietettäisiin sillä suunnalla. 

kesäkuun kuulumisia: paastoa ja auringonpaistetta

Harrastukset ovat tältä kaudelta loppuneet, partiokausi päätettiin iftariin (iftar on arabiaa ja tarkoittaa "rikkoa paasto"), iftar on ateria, jolla paasto katkaistaan ramadanin aikana, iftarin aika on täällä n. klo 19 eli heti auringonlaskettua. Ihan mahtava tapa päättää kausi, jokainen toi jotain mukanaan kuten piknikille, mieluusti omasta ruokakulttuuristaan. Tyttöjä on liki parikymmentä, on eteläafrikkalaista, australialaista, suomalaista, yhdysvaltalaista, algerialaisranskalaista, englantilaista sekä skotlantilaista taustaa omaavia tyttöjä mukana, joten valikoimaa ruoissa olisi vallan ollut. Paikalle oletettiin tulevan 30-40 henkeä, joten mitä suomalaista viedä mukana?! Päädyin riisijauheliha- ja riisimunapiirakoihin sekä korvapuusteihin.

Ja sitä ruokaa oli, ihania makuja, ihan kuin karjalaisessa pitopöydässä, mmmmm! Mukavaa jutustelua, kiireetöntä yhdessäoloa - vaikkei siinä kauaa istuttu niin siltä tuntui. Niin mukava fiilis jäi, että siitä oli pakko kirjoittaa tännekin.

Iftar tarjotaan monesti maassa/lattialla, ihan kuin piknikillä 

Pyysimme myös osallistujia kokeilemaan paastoa, ihan vain pari tuntia. Me Merin kanssa aloitettiin klo 14, kun päivän paasto päättyy n. klo 19.15.

 Pääkoppa on hassu kapine! Olin "kuolla" janoon jo 5 minuuttia paaston aloittamisen jälkeen, vain koska tiesin etten voisi juoda. Entäs ruuanlaitto, miten tiedät miten maustat, jos et maistele?! Ja purkka, sehän olisi ollut ihan pakko saada suuhun, mutta se on myös paastonaikana kielletty.

Kuka tahansa kestää 5 tunnin paaston ajattelematta asiaa edes, mutta olipa hauskaa seurata omien ajatusten juoksua tuona aikana. Töissä olen seurannut paastoavia: ensimmäinen viikko näytti pahalta, toisella viikolla selkeästi virkeystaso ja iloisuus palasivat, kroppa tottuu kaikkeen.

oikeaoppisesti paasto katkaistaan taateleilla

Täällä on Ramadanin ajan toimineet "ramadan jääkaapit" eli jääkaapit, joista jokainen tarvitseva saa ottaa itselleen iftartarpeet, yleensä jääkaapeissa on vettä, mehuja, hedelmiä, labania (hapan maitojuoma, vähän kuin piimä) leipää, jugurttia. Mitä vain helppoa jaettavaa pientä syötävää. Joillain jääkaapeilla käy 500 työläistä päivässä hakemassa ruokia! Siinä on jääkaappimanagerilla homma tarjota kaikille jotain. Nämä jääkaapit täytetään vapaaehtoisten voimin, muslimien paastonaikaan kuuluu heikommassa asemassa olevien auttaminen ja jääkaappien ympärille on syntynytkin liki kansanliike, josta kirjoitetaan täällä paljon.

Olen käynyt pari kertaa viemässä ruokaa jääkaappiin itsekin sekä ostin paikallisen Punaisen puolikuun iftarlippuja lahjoituksena, helpolla hyvä mieli. 

Ystäväni sai aikaan myös yhden naisen liikkeen - Bake down Barriers alkoi Manchesterin iskusta, ajatuksesta ettei jokainen muslimi ole vastuussa yhden teoista. Ystäväni Nicola siis leipoi kuppikakkuja ja jakoi niitä paikallisille muslimiperheille, asiasta sai lehdistö vihiä - ja loppu on historiaa, kuten sanotaan. Viime viikonloppuna täällä oli naiset yhteistyössä leiponeet moskeijan iftarille 500 kuppikakkua, Nicola Englannissa oman alueensa moskeijaan sata kunta. Pienet teot, niitä me tarvitaan. 

Täkäläinen sanomalehti Khaleej times sivullaan kirjoitti näin: linkki

Parvekkeella asusteli aikansa kiinanruusu, se ei enää näitä lämpöjä kestänyt joten vaihdoin asukkaaksi nahkealehtisen aavikkoruusun

2 kuukauden työpätkäni on melkein tehty, enää yksi aamu. Tämä on ollut mielenkiintoista, saada tutustua lähemmin miten täkäläinen päiväkoti toimii, kun siitä monesti niin kauhulla puhutaan ja verrataan Suomeen. Sanoisin tässä kohtaa, että ihan samanlaista se on, toiset vaan kertoo kaiken akateemisuutta painottaen kun toiset puhuu vain leikinvarjolla oppimisesta. Toiset korostaa, toiset vähättelee. Toivottavasti saan syksyllä sukeltaa takaisin päiväkotimaailmaan, sormet ristissä!

Ja kun katsoo tuota sääennustetta katselee, niin ihan kiva kun loma alkaa. Kuljen metrolla, tarkoittaen parin kilometrin kävelyjä metromatkan lisäksi. Aamut ovat olleet ihania (uskomatonta edes sanoa moista, minäkö muka aamuihminen!), tällä viikolla jo vähemmän. Tänään hiki vain helmeili käsissä(kin), liki 50 astetta lämmintä on...on. Ei sitä oikeastaan edes osaa kuvailla, sehi, tihi, pähi eli selkähiki, tissihiki, päähiki - hiki!

Yöllä ei lämpötilat enää laske alle 30 asteen, kosteusprosentti on riittävä näin meren rannalla asustellessa.

2 viikkoa Suomi-lomaan, sit ei tarvitse samallalailla hikoilla :)

2 vuoden kotikouluilun päätösmietelmät

Aika aikaansa kutakin!

Eilen oli viimeisten kokeiden aika, 2 vuotta koti/etäkouluilua päättyi, melkein huomaamatta. Ensimmäinen haikeus puski puseroon: en olekaan tänään nyyhkimässä juhlasalissa katsomassa, kun tyttäreni kukitetaan alakoulun päättymisen merkiksi. Sen sijaan Meri meni leffaan hyvän ystävänsä kanssa ja pääsi rakastamaamme kirjakauppaan.

Mitä jäi käteen?

Kotikouluilu pääasiallisesti oli vain positiivinen kokemus! Ok, en kiellä etteikö hermot välillä ole olleet riekaleina, kun kaksi kovapäistä naisihmistä tahkoaa 24/7 elämää eteenpäin.

Kotikouluilu on joustoa, joka suuntaan - aamuihin, iltoihin, viikonloppuihin, lomiin... Kotikouluilu antaa mahdollisuuden hitaisiin aamuihin ja omiin lomiin. Tosin 6. lkn suorittaminen on jo sen verran haastavaa työtä, ettei noita omalomapäiviä noin vaan oteta, jos lapsi ei ole puurtajatyyppiä ja korvaa luontevasti poissaolopäivän tehtävät toisena päivänä.

Kotikouluilu vaatii vastuunottoa, myös siltä lapselta. Meri hoiti hienosti englannin, äidinkielen, historian ja uskonnnon - siis aineet, jotka olivat hänelle mieluisia. Matematiikka haluttiin ohittaa aina. Lukujärjestyksen laatiminen oli hyvä idea, mutta kotikoulussakaan sitä ei voi aina noudattaa, jos yllissä tehtävänä on tehdä esitelmä aiheesta metsä vie se koko päivän herkästi ja taas puskee muut sen päivän aineet muualle.

Meillä oli havaittavissa "tekemistä", jos valvonta jäi vähiin. Eli lapsi teki mielestään koko ajan jotain, mutta tallennettavat tehtävät jäi suorittamatta tai kesken - joka tietenkin näkyi vain tekemättömänä ja aiheutti harmaita hiuksia äidille ;) Myös luettavien tekstien määrä yllätti välillä, varsinkin historiassa, jossa tekstit olivat monesti hankalia ja pitkiä vaativat todellakin vanhemman avustusta ja tietojen karsimista tärkeisiin ja ohitettaviin.

Kotikouluilu on aika yksinäistä. Meri ainakin kaipasi ryhmätöitä ja koulukavereita ja nautti suunnattomasti niistä nettitunneista, joita Kulkurin opettajat pitivät.

Se vaatii vanhemmilta töitä. Töitä etsiä sopivat harrastukset, sekä sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi että paikallisen kielen oppimisen varmistamiseksi. Välillä kotikoulu myös kiristää hermoja, lapsi on sitä mieltä, että äiti on ope vaikka ollaan vapaalla ;) Ai miten niin leipominen on matikkaa ja uimareissu bilsan tunti, kun äiti vähän innostuu...

Asumme auringon alla (no kuka ei :D ), mutta varsinkin talvella oli tuskaa ehtiä ulos valoisan aikaan ja taata, että lapsi liikkuu muutakin kuin huoneensa ja tietokoneen väliä. Siihen päälle kun pistetään loukkaantunut nilkka, niin liikunnan määrää on kyllä äitinä pohtinut toden teolla.

Olen myös onnellinen siitä, että olen saanut olla näinkin paljon mukana nuorimmaisen tässä ikävaiheessa, teini-iän alla, siitäkin kiitos kotikouluilulle ja tottakai sille, että lähdettiin maailmalle.

Syksyllä siirrymme kansainväliseen kouluun, äiti toivottavasti töihin ja ihan toisenlainen arki edessä.

Ja hauskaa tässä on, että vaikka sitä suoraa, kasvokkain tapahtuvaa kanssakäymistä opettajien kanssa ei ole, niin silti mietin haikeana, etten tule enää heidän kanssa tekemään koulutyötä. Kiitos siis kaikesta Kulkuri-opet!