Niin saapui toukokuu

Kevät jotenkin vain soljui sormista eikä aikaa (muka) blogipäivitykseen ole riittänyt. Ei tämä tapahtumaköyhää ole ollut.

Kuukausi sitten Meri onnistui loukkaamaan nilkkansa sirkuskoulussa trampoliinilla. Oletin sen olevan ensin ihan vain nyrjähdys, mutta kun seuraavana päivänä turvotus ei alkanut levosta huolimatta laskea niin sairaalaan vei tie. Nivelsiteet revenneet kummaltakin puolelta, ei sentäs irtipoikki eikä leikkauksen tarvettta, mutta kipsi 4 viikkoa. 4viikkoa!! Kotikoulua käyvä lapsi kipsin kanssa on muuten todella vähillä aktiviteeteilla, kun ulkona alkaa olla lämmintä reilust yli +30 astetta, uida ei voi ja kipsin alla hikoilee...

No pahemminkin toki olisi voinut käydä! Positiivista oli myös se, että kun tekemistä ei ollut niin kouluhommat sujuivat yllättävän ripeästi ja kuukausi ennen kouluvuoden loppua on jo ensimmäiset kurssit kokonaan suoritettu. Yllättäen myös se Maailman Historia - kurssi, jonka opintomäärää kauhisteltiin vuoden vaihteessa.

Nyt ollaan päästy jo kevennettyyn versioon nilkan hoidossa, 3 viikkoa vielä sidottuna ja 6 viikkoa urheilukieltoa ja toivottavasti lapsella on eheä nilkka. Uida saadaan jo, onneksi!

Ja kun lääkärin pakeille kerran lähdettiin niin olihan se aloitettava minunkin, vatsakramppaili isomman kerran, kuuntelin muutaman päivän ennen kuin otin lusikan kauniiseen käteen ja soitin tutulle Dr. Mohammedille ajan. Dr. Mohammed ei kirjoittele turhia antibiootteja ja parin kerran perusteella luotto on aika kova. Huomasin miten vaikeaa on selittää oireitaan englanniksi, vaikka kuinka siihen muka valmistautui tarkistaen oudoimpia sanoja sanakirjasta. Tutkittuaan, törkittyään ja kuunneltuaan tohtori määräsi kuitujuomaa ja paria muuta ruuansulatusta edistävää, tulkitsen siis diagnosini ärtyvän suolen oireyhtymästä edelleen päteväksi, joten näillä mennään. Toivottavasti auttaa.





Ruokavaliota miettiessäni tajusinpa yhtäkkiä sellaisen "pienen" yksityiskohdan, että 40 vuotisen elämäni ajan (vähän yli, vain vähän, elkää huudelko)  olen käyttänyt vähälaktoosisia tai täysin laktoosittomia tuotteita suurimman ajan elämästäni ja unohtanut koko asian muutettuamme Arabiemiraatteihin!! :o No nähtävästi kroppani on tajunnut bakteerikannan muutokseen totuttuaan, ettei se laktoosi niemimaan lehmissä ole sen ihmeellisempää kuin suomalaisessa äpylissäkään. Joko tohtorin tropit tai paikallinen Eila-laktoositon maito sen kanssa on auttanut asiaan, ja vatsani voi jo vähän paremmin. Kiitos Valio ja Al Ainin meijeri.

 Ei tämä elämä yhtä lääkärillä käyntiä ole ollut. Aloitinhan mä työtkin! Sain hyvältä ystävältä vinkin perheestä joka kaipaa Shadow Teacheriä (eli henkilökohtaista avustajaa) pienelle pojalle päiväkotiin. Mietin pari päivää olisiko minusta ja miten Merin kotikoulun loppuviikot luontuisivat. Päätin kuitenkin heittäytyä, kyllä kotirouvuus on sen verran kovaa syönyt naista, että mahdollisuus lyhyeenkin pätkään oli innostava. Takana on nyt vajaa kaksi viikkoa, en ole katunut. Merin koulukin on niin hyvällä mallilla, että loput kurssit saadaan tehtyä "puolikkailla päivillä", koska kotiin ehdin kuitenkin jo iltapäivästä.


Tämän kaiken lisäksi on vietettyä läksiäisiä moneen kertaan, expatin elämä täällä on yhtä aaltoliikettä ystävien puolesta, uusia ihania tuttavuuksia ja haikeita jäähyväisiä.

Viikonloppuna olin myös Suomi-koulun käytävillä perustetun kuoron lauleloissa. Miten hauskaa oli laulaa suomi-iskelmää ja -poppia ja kuunnella ihan mahtavan kuuloista Kiljuhanhet - kuoroa.  Eikä se  brunssi siihen päälle ollut yhtään huonompi 😋

Ananas- ja se perinteinen mojito, mutta alkoholittomana
äitienpäiväillallisella nautittuna

Suomi-koulussa ryhmäni teki äitienpäivälahjaksi heijastavat sudenkorentoavaimenperät