liikettä niveliin ja muita harrastuksia

Suurin muutos muuton jälkeen on lapsen liikunnan yksipuolistuminen ja liikkumisen väheneminen. Sen lisäksi tietenkin kotikouluilun vastapainoksi vaaditaan riittävästi ikäkavereiden seuraa. Olen seuraillut paikallisen kotikouluverkoston tapahtumia täällä asumisen ajan ja siellä törmäsin mukavaan amerikkalaiseen äitiin, jonka kautta saimme kuulla parkour-treeneistä ja viimein pääsimme myös osallistumaan. Meri oli myyty, jalat täristen neiti hihkui parkourin olevan hauskinta ikinä! Treenien lopuksi kouluttaja kyseli, että olis heillä mahdollista vetäistä mammoillekin jumpat silläaikaa kun lapset treenaa ;) Fiksu mies, joten ehkä tääkin mamma vähän alkaa taas liikkumaan uimisen lisäksi.

Parkouria siis sunnuntaisin Gravity Calisthenics- nimisessä liikuntahallissa :)

Jo ennen muuttoa selvitin, että täälläkin on partiolaisia :) Täällä on itseasiassa aika monenlaisia partiolaisia, Iso-Britannian tyttö- että poikajärjestön alaisia, Yhdysvaltain poikapartiojärjestön alaisia sekä Emiraattien tyttö- ja poikapartiolaisia. Me päädyimme hakemaan paikkaa Iso-Britannian Lähi-Idän osaston Dubain alueryhmästä (wow, mikä nimi!), tyttöpartiolaisista, eli Meri on Guide.

Aivan mahtava ryhmä tyttöjä ja uskomaton partiojohtaja Nicola, joka 3rd Safa-osaston toiminnasta vastaa. Meri on otettu niin hienosti mukaan toimintaan, että kalpenen kateudesta. Itse olen vain huoltaja ;) tosin koska Meri kaipaa vielä kääntämistukea aika ajoin notkun kokouksen ajan lähistöllä ja olen lupautunut olemaan apuna aina tarvittaessa, kuten viimeksi teltan pystytyksessä saliin.

Mahtavaa kielikylpyä ja todella hauska nähdä, miten  partiotoimintaa tehdään täällä/Briteissä.

Ensimmäinen positiivinen ero, jota jäin oikein miettimään on ikäkauden lupauksenanto. Täällä tytöt pohtii lyhyissä parin minuutin hetkissä yhdessä piirissä eri lupauksen osia, niiden tarkoitusta, partiolakia jne. ja tytöille korostetaan partion olevan elinikäinen matka, Guide-lupaus annetaan vasta kun kokee voivansa tosissaan luvata, mitä lupauksessa sanotaan. Lupauksen voi antaa silloin, kun sen itse haluaa, kunhan edes hiukan antaa johtajille varoaikaa (esim kokouksen verran). 

Englannissa uudistettiin lupaus joku vuosi sitten ja se menee näin:

"I promise that  I will do my best:

To be true to myself and develop my beliefs,

To serve the Queen and my community,

To help other people

and

To keep the Guide Law."

 

Pistää miettimään, mitä tulen tekemään toisin, jos ja kun Suomeen palataan :)

Yhden kerran ohjelmarunko

UK:n partiotyttöjen kuvasto, nykyinen uniformu on tuo punahihainen pikee, sen lisäksi on saatavilla pitkähihainen paita, hametta, hupparia, partiopussia, kynää, nappikuuloketta jne.

Iltapäivätee

Tammikuu lähestyy jo loppuaan, käsittämättömällä vauhdilla päivät kuluu!
Meillä kävi ihania (pika)vieraita, joten salmiakkia ja ruisleipää on taas pahimpaan koti-ikävän, viimeinkin myös kaikki tarvittavat paperit on leimattuna ja meillä, joten viisumihakemukset voidaan viimeinkin tehdä asiallisesti. 

Tänään oli Suomi-koulun opettajien teehetki läheisessä ravintolassa, en olekkaan koskaan osallistunut moiseen, joten tämä oli elämys! Eikun siis mekko päälle ja nätisti istumaan, pöytään oli katettu ainakin seitsemää sorttia.

Muutamankin ystäväni voisin kuvitella nauttivan moisesta, joten ei varmaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.

tammikuu...

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi"

Nuutinpäivänä olen yleensä joulun riisunut, täällä se oli helppoa, pöydältä pois punainen liina :D Kuusesta on karkit syöty, kuusi odottaa viikonloppua että puretaan paloiksi, tuokun ei neulasia tiputtele.

aamunkoi, kun viimein maltoin irroittaa käteni kirjasta

Joululoma oli ihana.... ja pitkä. Niiiin pitkä. Luin, luin varmaan 10 kirjaa loman aikana. Ensimmäinen kirja oli joululahjani, yllätys yllätys Nora Robertsia. Pidin kirjasta ja luin sitä lähes koko yön. Ja se oli ensimmäinen osa!! Seuraava osa ilmestyy vasta huhtikuussa. Kiduttavaa. Täällä ollessani olen opetellut lukemaan Kindlellä kirjoja, euroja huiteli Amazonin tilille kiitettävää tahtia. Nyt koen vähän huonoa omaatuntoa, koska löysin parikin "pdfkirjasivustoa" ja olen lukenut ja lukenut ja lukenut, kirja toisensa perään. Vähän lohduttaa, että suuri osa on uusintoja, eli se kirja seisoo siellä mummolan hyllyssä, kirjailija saa siis palkkansa. Silti.

Mutta lukeminen on ihanaa!

loma-askartelua, aina välillä oli laiskotteluakin piristettävä

Mutta kaikella on rajansa, lomailullakin. Koin nimittäin ensimmäisen totaalisen "tää haisee, musta ei oo tähän"-kohtaukseni tammikuun alkuun. Se meni ohi onneksi ihan sillä, että myönsin sen avoimesti, suorastaan ääneen huutaen. Paikkani on kotona juuri nyt ja siihen astuminen ei onnistu kivutta.

Onneksi se oli myös helposti selätetty, kotikoulua kehiin, eskariopetusta ja suomen opetuksen suunnittelua, puistotreffejä, partioon ilmoittautumista, tekemistä, tekemistä ja tekemistä. Yllättäen olin taas ok - eikä vähiten täkäläisten ystävien, jotka ymmärsivät, että kotirouvuus ei ole niin hienoa, kun se osalle kuulostaa. Mä hei tiskaan ihan itse meidän astiat eikä meillä käy edes siivooja (vaikka se maksaiskin vain n. 30 euroa/ 4h) ;)

Ja kotikoulusta! Nyt Meri käy Etäkoulu Kulkuria, ihan mahtava systeemi! Kulkuri on tarkoitettu ulkosuomalaisille lapsille, jotka syystä tai toisesta eivät suorita paikallista koulua tai halutaan suorittaa äidinkielen opinnot ulkomaillakin. Kulkurissa voi suorittaa koko kouluvuoden, verkko-opintoina. Opettajat on tehneet mahtavia materiaaleja ja mun tehtävä on enemmänkin ohjata kuin opettaa! Mä oon niiin myyty!  Helpompi jäsentää tehtäviä aiheita, opettajat kommentoi tehtyihin tehtäviin... Tästä varmasti lisää, kun kokemusta kertyy.