Do they know it's christmas time at all....

Joulu, ihanainen! 

Joulun odottaminen alkoi tänä vuonna aikaisin, mm. Merin koulun jäädessä joululomalle jo 14.päivä, todella varhain totuttuun nähden siis. Keskimmäinen saapui joulun viettoon pari päivää myöhemmin, mutta koska poika pääsi (onneksi pääsi, kaikesta sumusta ja lentojen viivästymisestä huolimatta!) tulemaan 25.päivä ja mieskin teki jouluaaton töitä pidettiin joulua meilläkin "brittiläisittäin" vasta 25. päivä.



Mutta Joulupukin kuumaa linjaa tuijotettiin täälläkin jouluaatto!



Kyllä sen huomaa, ettei talossa ole enää pikkulapsia, kun itse olin ensimmäisenä ylhäällä ja kiukumassa jouluaaton iloa lasten korviin, että sain ne ylös ennen puoltapäivää

lukukauden päätösmietteitä...

Vitsi, mistä edes aloittaisi. Paljon on tapahtunut ja oikeesti ei mitään ihmeellistä - ihan vain tätä jokapäiväistä elämää.

Tänään on Merin viimeinen koulupäivä ennen joululomaa, 3 viikkoa ei aamuherätystä - äitikin kiittää! Koulusta tulee vuoden aikana 5 todistusta, ensimmäinen tuli lokakuussa, jonka pohjalta tällä viikolla pidettiin vanhempainvartti. Merin koulussa asteikko on E1, E2, D(evelobed)1, D2, S(ecured)1, S2, S3, M(aster)1, M2, eli E1 on ihan perustietojentaso, M2 on jo huipputietoutta ikätasossaan osoittava. Merin ensimmäinen arviointi oli E1 - D2 tasoa, eli varsin vaatimaton aloitus. Jokseenkin tuota odotin, ottaen huomioon että neiti aloitti englanninkielisen koulun ihan uudenlaisen opetusmetodien ja ops:n alla. 

Vanhempainvartissa Meri sai suoraa palautetta hiukan heikosta alustaan. Niinkun hän itse sanoi: melkein itketti. Vaikka arviointi oli juuri sitä tasoa, mitä oletinkin alussa tulevan on se koulun antamiin tavoitteisiin todellakin aivan alakanttiin. Opettaja pyysi Meriltä konkreettista suunnitelmaa, miten oppimista voidaan parantaa, että seuraava arviointi on parempi. Ensimmäinen asia oli jututtaa niitä opettajia, joiden arviot olivat heikoimpia. Maantiedon opettaja kehui ja pahoitteli ensimmäistä tiukkaa arvioitaan, joka oli perustunut ainoastaan tasotestiin vuoden alussa -  E1 pomppaa uudessa arviossa D2:ksi, saman suuntaista jutteli myös tiede-aineiden opettaja: hyvää työtä, siistiä jälkeä mutta voisitko viitata enemmän :D    eli oikein hyvä edistys ihan vain oppimalla olemaan uudessa koulussa.

 JA parasta kaikesta, oppimisportfoliota tehdessään matematiikan osaamista pohtiessaan neiti tuumasi tykkäävänsä matikasta nyt enempi! Matikka oli se, jota minä pelkäsin, koska se on ollut Merille aina vaikeaa ja ajatukset kulki kahta latua - joko tapahtuu totaalinen pudotus tai käy juuri näin, uusi opetusmalli, uusi opettaja voi tehdä taikoja. Ja niin tapahtui, yes! (saattoi olla, että äiti kävi myös alkuvuodesta juttelemassa matematiikan opettajalle neidin "hankalasta" matikan taustasta...;D)

Jos nyt ei jäädä laakereille lepäilemaan, niin on toki muutama juttu johon panostaa enempi, mm. ranskan opetusvideoiden parempi seuranta ja sanojen tankkaus. Kuulemma kotiläksyjä (joita ei oikeastaan ole ollut koko syksynä yhtään) tulee keväällä enemmän.

Mitä olen mieltä tästä tavasta, Suomen systeemin jälkeen. Hyvä! Ei ole huonoa, on vain erilaista. Meri on 8. luokkalainen täällä eli yläkoulussa ja häneltä odotetaan vastuuta omasta oppimisestaan. Se ei ole vain sanahelinää, vaan portfolion ja opettajien antamien tehtävien kautta myös opitaan, että se oppiminen todella on sun oma juttu. Täällä ei myöskään yläasteen "notkahdusta" tule tai nähdä, teini-ikä ei ole mikään selitys - yhtään millekään.

Mutta siis vau ja mahtavaa Meri, selvisit ensimmäisestä lukukaudesta englanninkielisessä koulussa ja teit juuri sen, mitä odotinkin, aloitit varoen ja teit parhaasi ja se riittää 💗📖


Meri täytti 13-vuotta! Ihan hurjaa, meidän vauva on jo teini. Teini-iän oireet on kyllä näkyneet, mutta ihme kyllä enemmänkin ihmettelyllä maailman menoa. Tällä viikolla hätkähdyttäviä kysymyksiä on ollut mm. "miksi on olemassa asia kuten masennus?", siinäpä hyvää vastausta saa miettiä.

"muffinssikakku" oli pyyntö, toteutus oli kuulemma riittävän lähellä :)

Ja yksi itseäni kovasti ilahduttanut tapahtuma oli työpaikkahaastattelu -  ensimmäinen laatuaan täällä, mikä oli itsessään jo jännittävää. Toiseksi se oli jännittävää, koska kyseessä olisi lastentarhanopettajan paikka. Opetus - jees, sen tiedän jo, että sitä haluan tehdä jatkossa. Pienten lasten kanssa hmmmm saatikka päiväkodissa, jonka vaatimaton tavoite on tehdä jokaisesta lapsesta Einstein, mm. viulunsoitonopetus aloitetaan 18 kuisten lasten kanssa. En siis odota hirveästi kutsua toiselle kierrokselle, olen ehkä tähän paikkaan "liian suomalainen", mutta miten hyvältä tuntuu edes se mahdollisuus.


Hauskasti toisessa blogissa pohdittiin "oikeaa työtä" ja  omaa alaa, tässä talven aikana pohtinut opiskeluja monelta kantilta itsekin ja mm. totesin, ettei vanhoja keskenjääneitä tradenomiopintoja ole edes halua päättää, koska nykyiset kiinnostuksenkohteet osuvat ihan toisaalle kuin mihin koulutus valmistaa. Ihminen muuttuu, onneksi (?).

Haastattelussa minulta myös kysyttiin miten päädyin sijaistamaan kouluun ja kiinnostumaan opettamisesta ja taas kerran, kuten liki jokainen uusi työni työurani aikana on ollut, oli kyse sattumasta - ja partiotaustastani :) Näin taidan jatkaakin, tekemällä kaikkea mikä kiinnostaa ja uskomalla, että niistä on hyötyä, jotenkin.

Ihanaa joulunalus aikaa! 

Meidän joulukoristeetkin löytävät pikkuhiljaa paikkaansa...Kuusikin jo laitettiin, tekokuusi ei karista 🎄🎅

Jo joutui joulukuu..

Ihanaa ja ihanan kamalaa, tajusin pari päivää sitten joulukuun lähestyvän! Ja tässä se nyt on, joulukuun toinen jo, mitään ajatustakaan ei jouluun liittyvää ole, eikä se joulu mitään, sinnehän on melkein kk, mutta entäs ne likan synttärit ja entäs ensi viikonloppuna olevat itsenäisyyspäiväillalliset eikä niihinkään ole vielä vaatteita. Eli taas mennään, kovaa, viimeisiin hetkiin luottaen. Mikä se muuttuisi.

Joulukuun alku vaihtui rattoisasti lasten itsenäisyyspäiväjuhlia tehden. Bileet oli tänään, onnellisesti ohi, ihanaa! Ihanaa on myös Karlfazerin suklaajoulukalenteri sekä partiolaisten adventtikalenteri tuomassa joulun tuntua. Ja tänään ostin ensimmäisen joulukoristeen tälle vuodelle, Merimieskirkolla myytiin vallottavia joulukameleita, pitihän se kotiin tuoda!

Ihanaa on myös pihaan viimein saadut ulkokalusteet, pari sohvaa, pöydät ja grilli. Grillin ohella kotiutui myös savustuspönttö - eikun harjoittelemaan! Säät on siihen mitä mainioimmat. Sanoinko jo Ihanaa!? :D

Tässä kuvasatoa viime päiviltä:

Hei! Mä olen edelleen täällä ja vailla kotia

Aavikolla auringonlaskua ihailemassa

Vesi on kylmää, ehkä jopa 27 asteista!

Aavikkokurpitsa, ei myrkyllinen muttei syötävä, hassu kasvi. 

 NAM! Kiitos Eijalle ja Merville 

Juhlakoristeluja merimieskirkolla ennen lasten itsenäisyyspäiväjuhlia

Hups, kuukausi taas vierähti

Minne kuukausi katosi?!

Muutto oli ja meni, ihan pettymyksiltä ei säästytty - luvattuja korjauksia ei oltukaan tehty, joten tässä on taisteltu välillä ilmastoinnin, välillä kremppaavien ovien kanssa, huoltomiehet tulevat tutuksi. Kuten ystävät ovat tuumanneet - tervetuloa villa-elämään, se on ihan toista kuin kerrostalojen taloyhtiön oma huoltotoiminta.

Marinasta poistuminen kirpaisi, minua kai eniten, mutta tähän sulahtaa helposti. Positiivisia puolia on liuta Merin lisääntyneestä liikkumavapaudesta lyhentyneeseen koulumatkaan, linnunlauluun autojen tööttäilyn sijasta jne. Niitä miinuksiakin on, mm. oman auton varassa oleminen. Ennen pystyi hyppäämään ratikkaan, metroon tai taksiin liki kotiovelta, nyt vaihtoehdot on taksi ja siinäkin melkein tilaustaksi, jos ei ole aikaa odotella sattumoisin ohi ajavaa taksia.

Mutta ei ne lenkkeilymaastot ainakaan huonontuneet! Lähellä on mm. tekojärviä ympäröivät kävelykadut, n. 15 km kuljettavaa

Kuukauteen mahtuu jo kaksi vierailuakin Suomesta, viime yönä viimeisin eli äiti lähti takaisin. Paljon mahtui mukavaa onneksi 2 viikkoon!

Miracle Gardenista eli kukkapuistosta

lähi-idän ruokakurssille, joka pidettiin palestiinalais-jordanialaisen opettajamme kotona. 

Ja se meidän uusin vierailija, josta Meri jo hätyytti kirjoittamaan. Saanko esitellä neiti Flash


Neiti on löytökoira, pikkuinen pentu 7 pennun pentueesta, joka on kotia vailla. Yksi niistä monista Dubaissa. Neiti on meillä hoidossa kunnes oma koti löytyy, koti voisi olla vaikka Suomessa?? Jos haluat pelastaa tämän neidin, tai jonkun muun karvaisen kaverin (ja nyt puhun 4 jalkaisista :P) ota vaan yhteyttä. Koirat tulee tarkastettuna ja rokotettuna, mikrotunnisteen kera, lentokustannuksissa autetaan jne jne. Valmis ihana paketti. Tämä neiti on ainakin, vaikuttaa oikein fiksulta ja selväpäiseltä, mukavasti luonnetta mutta oppivainen.

Viikon varrelta...

Jotenkin repalainen ja kiireinen viikko. Vitsaillut useampaan otteeseen, ettei tässä tosiaan mihinkään töihin ehtisi - koulukyyditysten, kauppareissujen ja asunnon etsimisen ohella.

Neiti kävi ensimmäistä kertaa "ulkona", kaverin kanssa notkumassa kauppakeskuksessa torstai-iltana. Aika hienoa, sekä se että koulusta on jo löytynyt ystävä, jonka kanssa notkua kauppakeskuksessa ja se, että on mahdollista edes vähän antaa sitä vapautta mikä olisi Suomessa itsestään selvyys.

Asunto löydettiin, viimein! Käskin ystäviäni lyömään mua, jos alan vuoden päästä puhua haluavani taas muuttaa. Kiinteistövälittäjän - hyvän sellaisen - löytäminen on ihan kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa, kiinteistömainokset ovat sitä ja tätä, vääristä asunnoista, jo vuokratuista kohteista, ihan vaan täkynä. Ja ne kiinteistövälittäjät! Kuinkahan monta "palaan sulle 15 minuutin kuluttua" lupausta sain, joihin ei koskaan palattu, monen monta lupausta, että haluamani asunto on tarjolla ja kuitenkin minut viedään katsomaan "vastaavaa", aina. Mutta lopuksi se löytyi, ikävä kyllä löytyi lopulta kaksi hyvää, joista toiselle joutui sanomaan ei tällä kertaa ja tietää, että hän jäi provikatta. Mutta tätä tämä on.

Kävelen ympäri Marinaa ihan kuin olisin muuttamassa kauas pois, en vain 3 kmn päähän rivitaloon. On hankalaa muuttaa silloin, kun asunnossa ei oikeastaan mikään ota päähän. Mutta tiedän, että uusi asunto on kiva, hyvällä sijainnilla, kivalla uima-altaalla ja sopivilla lenkkeilypoluilla varustettu plus säästän ainakin 10 minuuttia aamuruuhkassa koulumatkoissa, kun en seiso ratikan aiheuttamissa liikennevalojumeissa. Plussaa, vain plussaa. Mutta enää ei katsota Palmua lintuperspektiivistä!

Muutto vieläkin vähän jännittää, yritin käydä asunnolla eilen, kolkuttelin ovelle mutta minulle ei avattu. Positiivista on, että siellä siis on remonttimiehet töissä, ne joiden kuuluisi olla lattiarempan kanssa valmiita huomenna, köh. Muuttofirma saapuu keskiviikkona, joten toivotaan toivotaan.

Kerron sitten kuinka kävi! :D

Elämäni aakkoset

Osallistutaanpa tähän haasteeseen, jonka Viherjuuria Saksasta käsin heitti.

Elämäni aakkosia, osa tekemällä tehtyjä, oli yllättävän vaikeaa tämä :)


A

Aamut ei koskaan ole ollut mun juttu, illankukkujan. Nyt kun Meri aloitti koulussa on aamuni alkaneet klo 6 - vähän vielä opeteltavaa

Ahlam wa sahlam -  tervetuloa

Aurinko - sitä onneksi riittää

B

BBQ - ihan parhautta on perjantaiset reissut aavikolle tai vuoristoon. Grilli tulille, leppoisaa oleskelua, pieni lenkki ja sen jälkeen hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

C

Celcius -  lämpötilat on ihan omaa luokkaansa Suomeen verrattuna, mutta kaikkeen tottuu. Tänä aamuna +35 tuntui todella leppoisalta, talvi tulossa! :)

ChowChow - minun koirarotu, ehdottomasti

D

Dyynit -  Miten kauniita, sulavia, tuulen muovaamia. Ne voi jyrätä alleen pyramidin ja silti pieni pensas voi pysäyttää juurtuessaan niiden kulun. Ja miten hieno hiekkalaatikko! Ei joka tytöllä olekaan maailman suurimman "hiekkalaatikon" reuna leikkipaikkanaan :)

Dubai - Nykyinen asuinkaupunki kaikessa hulluudessaan ja vastakohtaisuuksissaan ihana paikka elää.


E

Elämä - "Elämä vois olla paskempaakin" tulee tuumittua aika useasti, mm lilluessaan Persianlahden lämpimissä aalloissa.

F

Finland - Yleisin keskustelun avauskysymys täällä on Where are you from? -Finland.


G

Geokätköily -  tarvinneeko tätä enempää selittää :)


H

Hanki - laskettelua kaipaan ja lumikenkäilyä, hangen narinaa pakkassäällä

Hangesta hiekalle -blogi

H - mies, joka elämääni on jakanut pian 20 vuotta, huh!

I

Irtokarkit - Salmiakin lisäksi makea, jota Suomesta kaipaa.

Ira - tyttäristäni vanhin, 5 minuutin erolla kaksossiskoonsa :) ihanainen maailmanvalloittaja.

J

joulu - olen aina rakastanut joulua, vaikkakin nyt on selkeästi murros sen vietossa, kun nuorimmainenkin on kasvanut ohi joulupukkivaiheesta.


K

kirjat - ihan sama onko se paperilla vai tabletilla, lukeminen on ihanaa

Ei lie epäselvää lempikirjailijani...

L

Laskettelu - koko perheen yhteinen harrastus, jota oikeasti kaipaan eniten Suomesta.


M

Meri - sekä isolla että pienellä alkukirjaimella: elävä, oikukas, kunnioitettava ja rakas.

N
Nana - ihana keskimmäiseni, taiteilijaluonne henkeen ja vereen

Nuotio -  koska nuotio, miten monta kertaa onkin tullut sitä vain tuijoteltua ja annettua ajatusten laantua

O
Onnellisuus - tavoite

Opettaminen - yllätyksekseni muutama vuosi sitten löysin itseni sijaisena alakoulusta ja sillä tiellä edelleen, vähän muissa ympyröissä vain. Opettaminen on innostavaa, haastavaa, ihanaa ja palkitsevaa.

P

Partio - scouting tai guiding, tärkeä osa elämääni, niin iso ettei sitä oikeastaan voi kutsua enää edes harrastukseksi, se on elämäntapa.

Q 

Que? -ettähän mitähän v****a Sannia lainaten. Elämässä on monesti erilaisia kysymysmerkkejä, välillä ne saa itkemään ja toisinaan vaan hymähtelemään. Ulkomailla asuessa, varsinkin tälläisessä paikassa, jossa tavat eroavat hyvinkin paljon omasta totutusta on välillä täysin "H. Moilasena" ja tietä vailla.

R
Revontulet - voi kun sais taas nähdä! Muistan lapsena maanneeni hangella ja tuijottaneeni taivaalla loimottavia revontulia, pohjoisessa kasvaneen etuoikeuksia. Opiskeluaikana muistan yhden oikein hyvän revontulitalven, silloin kuului selkeästi myös se helinä.

Rakkaus - 💖

S

Salmiakki - se just, mitä ei oikein muualta kuin Pohjoismaista saa, aitona ja oikeana. Täällä myydään hollantilaisia salmiakkikuulia toisinaan kaupoissa, se toimii hätävarana hirveään salmiakin himoon.


T

Tower - Asutaan tällä hetkellä maailman korkeimmassa asuinrakennuksessa, sen 56. krsessa eli n. 200 metriä merenpinnan yläpuolella.

U

Ulkoilu - kaikessa muodoissaan. Suomessa rakastan metsää, täällä käy hyvin sekä vuoristo että dyynit tai tekojärvet ja myös kävely rannalla paremman puutteessa.

V

Vieras - se odotettu ja ihana tuulahdus kotimaasta, se kylään tunkeva täyshoitoa odottava, se rakas. Myös se outouden tunne, kun joku on vierasta. Tai se vierauden tunne keskellä kaikkea kuitenkin tuttua, käydessä kotomaassa. Niin paljon muuttu - itsessä, ympärillä - ja tutusta tulee vierasta.


X

Xylitol - tuo suomalainen ihme aine, jota täällä purkasta toisinaan löytää, mutta sitä ei milläänlailla korosteta.

Y

Yö - olen aina ollut illanvirkku ja mikään ei ole ihanampaa kuin valvominen muiden jo nukkuessa. Lapsen varhaiset kouluaamut häiritsee pahasti tätä nautintoa.


Z

Zanzibar - Jännä miten kaikki mun haavelomapaikat on saaria. Sansibarin lisäksi haluaisin koluta niin Karibian kuin Oseanian saaristot.


Å 

Å eli joki toisella kotimaisella, olen aina rakastanut vettä. Lempipaikkojani Dubaissa on vanhakaupunki ja Creekin alue, Dubailaisuutta kuvastaa myös se, että sheikki kaivatutti 30 km uutta jokiuomaa antaakseen tätä joellista/vedellistä nautintoa suuremmalle alueelle Dubaissa, nyt Burj Khalifa sijaitsee saaressa.


Ä

Ähäskutti - Olen aina ollut yllytyshullu, edelleenkin sen piirteen minusta löytää, varsinkin jos sanotaan, etten jotain pysty...

Äiti - sekä oma että minä itse, välittämisen ketju, ihan omanlaisensa.


Ö

Öljy - kun kerran Arabiemiraateissa asutaan, tosin Dubai ei elä öljystä vaan matkailusta. Öljyyn liittyy myös -lamppu ja päästään takaisin niihin partioleireihin: tillikoihin ja myrskäreihin.

Koulun aloituksesta sananen

On se jännää! Ja sekavaa! Ja byrokraattista.

Monta muistettavaa asiaa, sopimusta ja sähköpostia, maksua ja toimitettavaa paperia, jännittävää ja ehkä vähän pelottavaa. Siis se,  kun suomilapsi ensimmäisen kerran kansainväliseen, brittiläistä opintosuunnitelmaa noudattavaan, kouluun läksi. Meidän perheestä siis.

Kahden vuoden mukava aikakausi etä/kotikouluilua päättyy, hip hip huraa!

Koulu on uusi, koulun taustayhteisö maailmanlaajuinen. Koulu on edullinen yleiseen tasoon nähden, mistä me olemme vain tyytyväisiä, sillä me maksamme koulumaksut ihan omasta pussista emmekä saa siihen avustusta työpaikalta.
Uudessa koulussa on monesti kasvukipuja, niin varmasti täälläkin.Moni opettajista on muista yhtymän kouluista siirtyneitä, joten on tietotaitoa maan ja alueen tavoista ja kulttuurista toiminnan kannalta riittävästi, mistä ehdottomasti plus pisteitä.

Hyvää on ollut mm. koulun tarjoama kirjakauppa. Koulukirjat eivät sisälly koulumaksuihin vaan on ostettava erikseen. Koulu järjesti ennen koulun alkua porrastetusti "kirjakauppapäivän": kaikki kouluvuonna tarvittavat kirjat ja vihkot kauniisti valmiiksi pusseihin pakattuna -kontaktimuovirullineen- haettavissa suuresta salista. Kunhan vilautat ensin toisella tiskillä dirhameita riittävästi. 

Muutama koulukirjapaketti odottaa noutajaa

Koulusta oli tehty myös tubetus, Which School Advisor on yksi Dubaissa ilmestyvistä nettijulkaisuista, joissa neuvotaan expatteja koulujen ihmeelliseen maailmaan.

 Kun 3200 oppilasta aloittaa koulunsa yhtäaikaa tietää, että koulun ympäristö ruuhkautuu ja tämä kun ei tosiaankaan ole ainut koulu niillä nurkilla. Puhumatta siitä, että loppukesästä tiestöstä vastaava virasto keksi aukoa tienvierustoja ja poistaa näin kaistoja ja parkkipaikkoja koulun ympäriltä, "hups". 

Ruuhkautuminen aiheuttaa kaikenlaista mielipahaa varsinkin kun puhutaan jokaisen ihanista herrantertuista ja lisätään hyvin moninaisista kulttuuritaustoista tulevat ihmiset.

Vielä klo 9 aikaan toisen koulupäivän iltana saapuu tiedotteita koululta: "We understand the frustration of waiting in traffic and whilst the completion of roadworks continues this will be challenging for us all. Please help by driving mindfully in consideration of our other families, not beeping your horn and generally being considerate of each other, all of this will help all of us during a difficult time."   

Voi rehtoriparka! 

Koulupuvut ovat  mielestäni ihan kivat ja inhimillisen hintaiset, kun ottaa huomioon, että ne on pakko kaikille hankkia joten hinnatkin voisivat olla pilvissä. Ok, ei ehkä mennä niin pitkälle, että alettaisiin miettiä ompelutyön tasoa tai kankaiden laatua, kaikkea ei vain saa samassa paketissa :D

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen neiti tuumasi autossa "Mutta täytyy kyllä sanoa, että mä tykkään mun koulusta ja opettajakin on kiva!"   Haasteena alussa on jaksaa kuunnella ja käyttää koko koulupäivä englantia: termistö, aksentit, vaihtuvat opettajat ja vieraskieli (vaikkakin sujuva) on varsin haastavaa. Ja väsymystä, aamuherätykset ei niin ole mein juttu :) Näitä tuntemuksia tiesin odottaa ja niitä tulee varmasti vielä monta kertaa. Mutta meillä on ollut parempi alku kouluvuodelle, kuin uskalsin odottaa. Tästä on hyvä jatkaa. 

Kesäloman tauottajat - Suomea kätköillen

Aloitin geokätköilyn, kun kyllästyin kulkemaan koiran kanssa aina samoja lenkkipolkuja, parin kätkön kautta tapahtuva lenkkeily vei aina uusille reiteille ja teki hommasta kaikille kivempaa. Tai no ihan ekan kerran latasin tunnukset Geocaching.comiin ajatuksella, että saataisiin miehen kanssa yhteinen harrastus - minä saisin sen metsän ja mies sen laitteiston, jolla leikkiä. Ei onnistunut, jästiksi jäi, mies siis. Minulla on nyt 653 löydettyä kätköä - sairautta miehen sanoin :)

Keväällä mietimme miten kesälomamme saamme sujumaan, kun vanhemmat asuvat hajallaan ja lapset ripoteltu ympäri eteläistä Suomea tiedettiin heti kättelyssä, että kilometrejä kertyy. Vuokra-autot olivat siis auttamattomasti meille liian kalliita - 2000 kmn ajorajoituksineen, puhpah. Ei ongelmaa, mies liki harrastaa muutenkin autosivustojen selailua, joten hän alkoi tutkia asiaa ja ennen kuin kone Suomeen lähti oli muutama auto haarukoitu valmiiksi, mukaan lopulta lähti Nissan Maxima - auto, jolla on suuri (lehmän)sielu ja joka imaisi sisuksiinsa kolmen hengen 6 viikon lomalaukut muine romppeineen.

Mutta siis se aihe, kätköily! :D Kun siis se auto asia oli hoidossa, miehellä oli moottoripyörä ystävän tallissa odottamassa uutta kesää kuin se lehmä uutta laidunta (lehmä, päivän sana!) oli siirtymishuolet poissa. JA koska jästejä oli seurueesta 2 vs. kätköilevä mutsi on hyvin hyvin onnekasta että nuorimmainen rakastaa moottoripyöräilyä ja istui iloisena isänsä kyydissä liki koko loman.

Kätköilyn kannalta loistava loma - 127 löydettyä kätköä, ensimmäinen WebCam-kätkö, opittu multejakin hakemaan. PARASTA koko asiassa oli ne ihan uskomattoman hienot paikat ja toteutukset, jotka rattoisasti matkaani taittoi. Erityisesti on kyllä edelleen mainittava tie Kuopiosta Puolangalle ja sieltä pohjoiseen, sitä ajellessa kannattaa varata aikaa, kätköily kannattaa. 

Jos kätköily on sulle uus juttu, tutustu vaikka näihin sivustoihin:

• https://www.facebook.com/groups/geokatkoilijat/  "kattoryhmä" suomalaisille kätköilijöille FB:ssä - huomaa kiinnitetty julkaisu, josta löydät vinkkejä mm. ohjelmistoista kullekin puhelintyypille, ne muut FB ryhmät, nettisivuja yms tietoa 

• https://www.geocaching.com  - The sivu, eli yhdysvaltalainen, ns. pääpaikan ylläpitämä sivusto, jonka kautta löydät ne kartat, jonne luot profiilin, jossa on opetusvideoita, blogia, keskustelupalstoja yms

• www.geocache.fi Geocache.fi on itsenäinen suomalainen sivusto suomalaisille kätköilijöille, joka hakee tiedot (luvallasi) geocaching.comista -  tilastoja, uudet kätköt, keskusteluryhmää ja kaikkea mahdollista, suomalainen sivusto 

• https://www.6123tampere.com/aloittelijan-opas/    Suomalainen harrastajasivusto, aloittajan oppaan lisäksi paljon muutakin hyödyllistä tietoa mm. kampanjoista 

Nämä eivät suinkaan ole kaikki, muitakin kätköilysivustoja löytyy. Kannattaa kuitenkin varoa, kun kätköilylle antaa pikkursormen, se vie kaiken ajan... :)  Meri tuumasi Luostolla hienosti, että "äiti näkee matkalla paljon enemmän, mutta me ehditään nähdä perillä". Äitee kun oli aina muutama tunti myöhemmin perillä.

Loman ekat mansikat ja kätkö, Kirkkonummi 

Imatra, Vuoksen partaalla

Kitee, Syrjäsalmi

Kuopion matkustajasatama

Siilinjärvi, Pöljän ponnistus traililta :) 

Rokua Geopark

Pelkosenniemi/Pyhä, Opastuskeskus Naava

WebCam Joulupukin kylässä Napapiirillä

Potkuri Martta, Sodankylä 

Vikaköngäs, Rovaniemi
Komiat oli koskenkuohut, komiampikin kätkö ois tänne käynyt. 

Omat ja reissun pohjoisimmat kätköt löytyivät täältä, Luostolta

Luostolla aamukävelyllä, kätkön kautta lyhyttä luontopolkua

Kukkolankoski, Tornionjokilaakso 

Kummikivet, Klamila, Virolahti

Hyrsylän mutka, Lohja 

Kuusiston Linnanrauniot, Kaarina

Suomenlinna 

Suomenlinna

Linloo, virkistysalue Porkkalanniemessä, Kirkkonummi

Tälläisten maisemien, liikkumisen, löytämisen ilon ja tekemisen riemun takia sitä niitä pakasterasioita tulee kaiveltua. Tälläkin reissulla se 5000 km olisi ollut 127 kertaa tylsempi ajaa.

Kotimaa kun taakse jäi - laulua tapaillen...

Yksi kokonainen - pyykkikoneen hurinan täyttämä  - kotipäivä takana. Mitä muuta kuin likapyykit jäi Suomilomalta käteen?

Minun kesäherkkuni, uudet perunat ja silli! 

Hyvä mieli: ehdittiin nähdä hurrrrja määrä rakkaita, kokematta kuitenkaan, että koko ajan on juostava. Ok, vika viikonloppu oli aika paniikinoloinen, kun mikään vaan ei riitä! Onneksi ystävä otti ja vei metsään verenpainetta alentamaan.

Tahtihan oli aika hurja taas kerran, auton mittariin kertyi kilometrejä aika tarkkaan 5000! Pohjoisimmillaan pyyhällettiin Luostolla.

Hyvä mieli siitäkin, että opittiin ottamaan omaakin aikaa. Ei millään pahalla ihanat ja rakkaat, mutta koko ajan muiden luona oleilemalla antaa itsestään koko ajan kaiken ja siihen ei pysty meikäläinen - ei edes karjalaisen verenperimän avulla - 6 viikkoa. Juu tiedän, saa mennä sohvalle ja olla hiljaa, saa vaatia rauhaa ja paeta peräkammariin, MUTTA kun yhdelle perheelle/sukulaisella/ystävälle on antaa ajastaan vain se lyhyt hetki, ei sitä nyt vain käytetä piiloutumalla jonnekin.


Mutta me opitaan, viime kesään verrattuna jo hurrrrjasti parempi loma - ripauksella itsekkyyttä.

Hyvä mieli myös uskomattoman kauniista maisemista ja (luonto)kokemuksista! Edelleenkään en ehtinyt pientä vaellusta tekemään, josta haaveilin, mutta metsään pääsin kuitenkin useaan otteeseen lyhyempiä pätkiä.

Heti Luostohotellin takaa lähti lyhyt luontopolku, kiertäen lammen, ylittäen suon ja kulkien pätkän metsässäkin, mukava startti päivään ennen autoon istumista.

Ja ihan loistavaa oli, että sain pätkiä ajomatkoja mielinmäärin kenenkään mutisematta, kätköillen, kun mies ja tytär kulkivat moottoripyöräilystä nauttien ja minä autolla :D Ei ekologista, mutta varsin toimivaa! Kätköilystä kirjoittanen ihan oman juttunsa, joten ei siitä sen enempää.

Mikä tuntui oudolta? TV- ja radiomainokset ärsytti hyvin nopeasti. Olen äärimmäisen ylpeä suomalaisesta kulttuurista, kyvystä puhua jopa niistä peräpukamista avoimesti ja häpeilemättä, mutta oikeesti! En muuten ole kahden vuoden aikana kaivannut hiivan itsehoitomainoksia ja nyt niitä tuli tuutin täydeltä - 5000km autossa on oikeasti aika monta radiomainosta. 12 v tuumasi autossa dildomainoksen surinaa kuunnellessaan, ettei ymmärrä mainoksen ideaa - avoimuudesta huolimatta olin varsin onnellinen ettei vielä ymmärtänyt.

Jos olin iloinen Helsingin kansainvälisestä tunnelmasta ja puhuttujen kielien tulvasta olin ihan yhtä surullinen ihmisten suista kuulluista kommenteista ja ulkomaalaisvastaisuudesta. Mamuna mietin, että jos minut olisi vastaanotettu samallalailla maahan miksi haluaisin antaa yhtään mitään takaisin?! Niin monta kertaa mietin sanontaa "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi aina olla hiljaa".

Tänäkin kesänä vastasin monta kertaa kysymykseen saanko liikkua ulkona yksin, ajaa autoa tai verhoanko pääni ja mietin, että Dubaihin on tehty seuramatkoja Suomesta jo kauan, mutta käsitykset on edelleen tasolla Saudi-Arabia = Lähi-itä ja kaikki sen valtiot toimivat samalla tavalla. Saatikka, että muslimeja on enemmän kuin kristittyjä maailmassa: ihan kuin kristittyjen joukosta löytyy muslimeistakin iiiiihan kaikenlaisia ihmisiä, ihmisiä hei :)

Ja hassu ärsytys - julkiset vessat! Niitä saa hakea, ne on piilotettu kuin häpeillen jonnekin nurkan taa, hirveässä kunnossa ja haju on ihan kamala. Voitte hämmästellä wc:n siistijän ammattia, mutta mikä nautinto on löytää yleinen vessa melkein mistä vain ja ne on aina huollettuja.

Kuusiston linnanrauniot Kaarinassa

 Hassua oli oma reagointi suomenkieleen. Käytän paljon suomea, ystävien kesken ja kotona koko ajan, 2 vuoden kotikouluilukin on taannut sen. Mutta monessa kohtaan huomasin, että joku englanninkielinen vastine olisi mielestäni ollut "parempi", sujuvampi, ilmeikkäämpi, jotain. Suomenkielisen vastineen löytäminen varsinkin erityisesti jotain tarkoittavissa sanoissa oli välillä todella hankalaa. Ja omiin virheisiinsä takertui tiukemmin, vaikka kuinka tiedän että Suomessa asuvakaan ei aina muista jokaista sanaa vaan niitä haetaan ja asiaan palataan. Tyttären huomasin korvaavan pitkät sanat lyhyillä englanninkielisillä versioilla; "oon mad/sad", ihan koska se vaan oli nopeampaa ja minä jankkasin suomenkielistä vastinetta.

Mukavan pläjäyksen antoi Suomi-koulun opettajien koulutuspäivät Helsingissä, oli mukava nähdä ja kuulla miten asioita muualla tehdään ja oli kivaa oppia miten asioita voitaisiin tehdä lasten kanssa meilläkin. Suomen kieli on haastava ja sen elävänä pitäminen lapsilla on hauskaa - sen on oltava, koska ei kukaan lapsi jaksa koulupäivän päätteeksi tulla puuduttavaa luentoa kuulemaan kielellä, joka on monelle toissijainen. Se toiminnallisuus minkä uusi ops nosti kouluihin todellakin toimii meilläkin! Koulutuksessa puhuttiin myös selkokielisissä uutisissa, Suomi-kouluosuus alkaa kohdasta 02:19 

Lippoamista Kukkolankoskella Torniossa

Luostohotellin takapihalla istuessani sain seuraa 

sateisen päivän Ukko-Kolin maisemat

Ystäväni kysyi kumpaanpäin mennessä menen kotiin ja vastaus oli varsin helppo, koti on nyt täällä, ulkomailla. Se ei ole pysyvä, se on toistaiseksi, mutta se on juuri nyt tässä.

Loppukevennys :D