Viikon varrelta...

Jotenkin repalainen ja kiireinen viikko. Vitsaillut useampaan otteeseen, ettei tässä tosiaan mihinkään töihin ehtisi - koulukyyditysten, kauppareissujen ja asunnon etsimisen ohella.

Neiti kävi ensimmäistä kertaa "ulkona", kaverin kanssa notkumassa kauppakeskuksessa torstai-iltana. Aika hienoa, sekä se että koulusta on jo löytynyt ystävä, jonka kanssa notkua kauppakeskuksessa ja se, että on mahdollista edes vähän antaa sitä vapautta mikä olisi Suomessa itsestään selvyys.

Asunto löydettiin, viimein! Käskin ystäviäni lyömään mua, jos alan vuoden päästä puhua haluavani taas muuttaa. Kiinteistövälittäjän - hyvän sellaisen - löytäminen on ihan kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa, kiinteistömainokset ovat sitä ja tätä, vääristä asunnoista, jo vuokratuista kohteista, ihan vaan täkynä. Ja ne kiinteistövälittäjät! Kuinkahan monta "palaan sulle 15 minuutin kuluttua" lupausta sain, joihin ei koskaan palattu, monen monta lupausta, että haluamani asunto on tarjolla ja kuitenkin minut viedään katsomaan "vastaavaa", aina. Mutta lopuksi se löytyi, ikävä kyllä löytyi lopulta kaksi hyvää, joista toiselle joutui sanomaan ei tällä kertaa ja tietää, että hän jäi provikatta. Mutta tätä tämä on.

Kävelen ympäri Marinaa ihan kuin olisin muuttamassa kauas pois, en vain 3 kmn päähän rivitaloon. On hankalaa muuttaa silloin, kun asunnossa ei oikeastaan mikään ota päähän. Mutta tiedän, että uusi asunto on kiva, hyvällä sijainnilla, kivalla uima-altaalla ja sopivilla lenkkeilypoluilla varustettu plus säästän ainakin 10 minuuttia aamuruuhkassa koulumatkoissa, kun en seiso ratikan aiheuttamissa liikennevalojumeissa. Plussaa, vain plussaa. Mutta enää ei katsota Palmua lintuperspektiivistä!

Muutto vieläkin vähän jännittää, yritin käydä asunnolla eilen, kolkuttelin ovelle mutta minulle ei avattu. Positiivista on, että siellä siis on remonttimiehet töissä, ne joiden kuuluisi olla lattiarempan kanssa valmiita huomenna, köh. Muuttofirma saapuu keskiviikkona, joten toivotaan toivotaan.

Kerron sitten kuinka kävi! :D