lukukauden päätösmietteitä...

Vitsi, mistä edes aloittaisi. Paljon on tapahtunut ja oikeesti ei mitään ihmeellistä - ihan vain tätä jokapäiväistä elämää.

Tänään on Merin viimeinen koulupäivä ennen joululomaa, 3 viikkoa ei aamuherätystä - äitikin kiittää! Koulusta tulee vuoden aikana 5 todistusta, ensimmäinen tuli lokakuussa, jonka pohjalta tällä viikolla pidettiin vanhempainvartti. Merin koulussa asteikko on E1, E2, D(evelobed)1, D2, S(ecured)1, S2, S3, M(aster)1, M2, eli E1 on ihan perustietojentaso, M2 on jo huipputietoutta ikätasossaan osoittava. Merin ensimmäinen arviointi oli E1 - D2 tasoa, eli varsin vaatimaton aloitus. Jokseenkin tuota odotin, ottaen huomioon että neiti aloitti englanninkielisen koulun ihan uudenlaisen opetusmetodien ja ops:n alla. 

Vanhempainvartissa Meri sai suoraa palautetta hiukan heikosta alustaan. Niinkun hän itse sanoi: melkein itketti. Vaikka arviointi oli juuri sitä tasoa, mitä oletinkin alussa tulevan on se koulun antamiin tavoitteisiin todellakin aivan alakanttiin. Opettaja pyysi Meriltä konkreettista suunnitelmaa, miten oppimista voidaan parantaa, että seuraava arviointi on parempi. Ensimmäinen asia oli jututtaa niitä opettajia, joiden arviot olivat heikoimpia. Maantiedon opettaja kehui ja pahoitteli ensimmäistä tiukkaa arvioitaan, joka oli perustunut ainoastaan tasotestiin vuoden alussa -  E1 pomppaa uudessa arviossa D2:ksi, saman suuntaista jutteli myös tiede-aineiden opettaja: hyvää työtä, siistiä jälkeä mutta voisitko viitata enemmän :D    eli oikein hyvä edistys ihan vain oppimalla olemaan uudessa koulussa.

 JA parasta kaikesta, oppimisportfoliota tehdessään matematiikan osaamista pohtiessaan neiti tuumasi tykkäävänsä matikasta nyt enempi! Matikka oli se, jota minä pelkäsin, koska se on ollut Merille aina vaikeaa ja ajatukset kulki kahta latua - joko tapahtuu totaalinen pudotus tai käy juuri näin, uusi opetusmalli, uusi opettaja voi tehdä taikoja. Ja niin tapahtui, yes! (saattoi olla, että äiti kävi myös alkuvuodesta juttelemassa matematiikan opettajalle neidin "hankalasta" matikan taustasta...;D)

Jos nyt ei jäädä laakereille lepäilemaan, niin on toki muutama juttu johon panostaa enempi, mm. ranskan opetusvideoiden parempi seuranta ja sanojen tankkaus. Kuulemma kotiläksyjä (joita ei oikeastaan ole ollut koko syksynä yhtään) tulee keväällä enemmän.

Mitä olen mieltä tästä tavasta, Suomen systeemin jälkeen. Hyvä! Ei ole huonoa, on vain erilaista. Meri on 8. luokkalainen täällä eli yläkoulussa ja häneltä odotetaan vastuuta omasta oppimisestaan. Se ei ole vain sanahelinää, vaan portfolion ja opettajien antamien tehtävien kautta myös opitaan, että se oppiminen todella on sun oma juttu. Täällä ei myöskään yläasteen "notkahdusta" tule tai nähdä, teini-ikä ei ole mikään selitys - yhtään millekään.

Mutta siis vau ja mahtavaa Meri, selvisit ensimmäisestä lukukaudesta englanninkielisessä koulussa ja teit juuri sen, mitä odotinkin, aloitit varoen ja teit parhaasi ja se riittää 💗📖


Meri täytti 13-vuotta! Ihan hurjaa, meidän vauva on jo teini. Teini-iän oireet on kyllä näkyneet, mutta ihme kyllä enemmänkin ihmettelyllä maailman menoa. Tällä viikolla hätkähdyttäviä kysymyksiä on ollut mm. "miksi on olemassa asia kuten masennus?", siinäpä hyvää vastausta saa miettiä.

"muffinssikakku" oli pyyntö, toteutus oli kuulemma riittävän lähellä :)

Ja yksi itseäni kovasti ilahduttanut tapahtuma oli työpaikkahaastattelu -  ensimmäinen laatuaan täällä, mikä oli itsessään jo jännittävää. Toiseksi se oli jännittävää, koska kyseessä olisi lastentarhanopettajan paikka. Opetus - jees, sen tiedän jo, että sitä haluan tehdä jatkossa. Pienten lasten kanssa hmmmm saatikka päiväkodissa, jonka vaatimaton tavoite on tehdä jokaisesta lapsesta Einstein, mm. viulunsoitonopetus aloitetaan 18 kuisten lasten kanssa. En siis odota hirveästi kutsua toiselle kierrokselle, olen ehkä tähän paikkaan "liian suomalainen", mutta miten hyvältä tuntuu edes se mahdollisuus.


Hauskasti toisessa blogissa pohdittiin "oikeaa työtä" ja  omaa alaa, tässä talven aikana pohtinut opiskeluja monelta kantilta itsekin ja mm. totesin, ettei vanhoja keskenjääneitä tradenomiopintoja ole edes halua päättää, koska nykyiset kiinnostuksenkohteet osuvat ihan toisaalle kuin mihin koulutus valmistaa. Ihminen muuttuu, onneksi (?).

Haastattelussa minulta myös kysyttiin miten päädyin sijaistamaan kouluun ja kiinnostumaan opettamisesta ja taas kerran, kuten liki jokainen uusi työni työurani aikana on ollut, oli kyse sattumasta - ja partiotaustastani :) Näin taidan jatkaakin, tekemällä kaikkea mikä kiinnostaa ja uskomalla, että niistä on hyötyä, jotenkin.

Ihanaa joulunalus aikaa! 

Meidän joulukoristeetkin löytävät pikkuhiljaa paikkaansa...Kuusikin jo laitettiin, tekokuusi ei karista 🎄🎅