Merin sivut

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

lauantaipäivä



Liikkumisen eteen on tehtävä töitä, olenkin järkyttänyt ystäväni ja sisareni aktivoitumalla ja lähtemällä kuntosalille, paikka jota tuijottelin 1½ vuotta ennen kuin otin askeleen sisälle. Uin mielelläni, kävelen oikeinkin mieluusti paikasta toiseen, kiipeän ja rimpuilen, jopa osallistun ryhmäliikuntatunnille kuten jooga tai pilates, mutta kuntosalit ei niin ole ollut mun paikkoja. Asiaan vihkiytynyt siskoni käydessään sanoi "jos et mitään muuta, niin souda soutulaitteella, parasta treeniä vähällä vaivalla". Siitä se alkoi, kävelylenkin jälkeen soutamaan. Tuntuu hyvältä, varsinkin kun sellaiset lihakset saa treeniä jotka jää tasamaan vuoksi täysin käyttämättä.

Sirkuskoulu oli Merin rakas harrastus Suomessa ja nyt löytyi sali ja ryhmä järkevän matkan päässä kotoa. Tunnin jälkeen lapsi tulee kädet ja jalat täristen pois, mutta hymyillen. Seuraavana päivänä lihakset on maitohapoilla, tulee siis niin tarpeeseen!

Mutta asia jota eilen ihastelin, taas kerran, oli kauppareissu. Suomessa sitä ryntäsi verenmaku suussa pakkoraossa Prismaan ja kärryravilla läpi kaupan ja pois. Ei sillä, teen sitä ajoittain täälläkin, kaupassa käynti vain on toisinaan ihan hirveätä pakko pullaa!


Eilen kaapit huusi tyhjyyttään, niinkuin oikeasti alkoi olla jo ne vaihtoehdot vähissä. Vaikka lauantai-ilta on ehkä maailman huonoin aika kauppareissulle, koska lauantai on täällä viikonlopun viimeinen päivä kaikki valmistautuvat alkavaan työviikkoon eli kaikki ovat siellä kaupassa täydentämässä varastoja.

Ja taas kerran huomasin nuuhkuttelevani mangoja, valikoivani onnellisena parhainta minttunippua, pyörittelemällä paikallisia tomaatteja, ihailevani mitä oudoimpia kasviksia, ihan ilman huolen häivää ja edelleen se sama innostus ja ihastus päällä kuin tänne 2 vuotta sitten ekaa kertaa tullessa.

En tiedä onko se se, että edelleen, vaikka kaupassa on käynyt 18 kktta ja tuotteet alkavat olla tuttuja, että joutuu tekstejä tavaamaan ja arabian kielisten lappusten lomasta etsimään tutumpaa kieltä varmistaakseen, että tuote on se mitä kaipaa. Uutuuden viehätystä vaikka jo tuttua?

Niinkuin ystäväni tässä hihkaisi "Dubai vain niin sopii sulle!"

1 kommentti:

mummeli puuhamaasta kirjoitti...

Mutta sehän on kuin seukkailua kun sitten lähtee ruokakauppaan. Kotona sitten tutkii mitä tulikaan ostettua. Kyllä siellä varmaan on aikas lailla erilaiset valinnan mahdollisuudet kuin täällä kotosuomessa. Mutta ainakin omalla laillaa jännää ja mukaavaakin tehdä uusia löytöjä ruokaryhmäänsä.