Viime aikoina on törmännyt tilanteisiin, jotka varsinkin näin Suomesta paluun jälkeen nousee kuin huutomerkkinä esiin. Tiedän olevani hyvinvoiva länkkäri, jonka maailma on ihan toista kuin monella muulla, toisinaan se pistää tikkuna silmään ja niitä asioita jää miettimään enemmän.
Meidän suomalaisesta hyvinvoinnista: sosiaaliturvasta, ilmaisesta terveydenhoidosta, koulutuksesta, puhuttaessa minulta monesti kysytään "Miksi lähdit? Kun kaikki Suomessa on niin hyvin, miksi asut Dubaissa?" Ehkä se vastaus on yhtä yksinkertainen kuin "elämä on muutakin kuin turvaverkko".
Ensimmäisenä työpäivänä vietettiin hiljainen hetki koulussamme huoltomiehenä toimineen Anilin muistoksi, hän oli kesällä sairastunut täällä Dubaissa ja paikallinen sairaala oli kehoittanut siirtämään jatkohoitoon lähemmäs kotia ja perhettä eli Intiaan. Kaikesta huolimatta Anil menehtyi sairaalassa, perheensä ympäröimänä.
Anililta jäi vaimo ja kaksi pientä lasta. Mies, joka oli 9 vuotta asunut perheestä erillään hankkiakseen perheelle tulevaisuuden ja lapsilleen koulutuksen ei olekaan enää takomassa rahaa. Mikä on perheen kohtalo nyt? En edes osaa kuvitella, millaiseen tilanteeseen vaimo ja lapset nyt vajoavat, kunhan Anilin lähettämät rahat, työnantajan maksama loppupalkka ja meidän työntekijöiden keräämä avustus loppuvat. Saavatko lapset koskaan opiskeltua, kuten oli vanhempien toive. Tuliko talo rakennettua ja velka maksettua, onko leskellä nyt ja tulevaisuudessa katto päällä, entä mitä hän tekee saadakseen ruokaa...? Suomalainen elää uskomattoman tukiverkoston keskellä, että oikeasti harvoin joutuu miettimään näitä. (Juu, tiedän, siitäkin verkosta aina tippuu ihmisiä, apua ei anneta oikealla hetkellä, jne jne. mutta meillä on edes jotain, monilla ei ole yhtään mitään, jos työkyky menee.)
Luin toisen ulkosuomalaisen blogia Diplomaattirouvaa, jota kirjoitetaan Maputosta, Mosambikista käsin. Heidän taloudenhoitajansa oli kuollut yllättäen malariaan, siis siihen tautiin, johon on lääke, joita suomalaiset nappailee loman alkajaisiksi varulta (karrikoiden). Johon kuolee edelleen hyvin moni pääsemättä hoitoon ajoissa. Suomalaiselle terveydenhoidolle piste. Taas kerran. Taloudenhoitaja oli päässyt hoitoon sukulaisten maksettua lahjuksia.
Toinen..tai kolmas ajatus, mikä on toisaalta ankea, toisaalta huippuhieno on vapaaehtoistyö. Kävimme perheen kanssa loman lopulla ulkoiluttamassa koiria löytöeläintarhalla. Keskelle aavikkoa "piilotetulla" tarhalla on kesän jäljiltä 370 koiraa, löydettyjä, luovutettuja, pelastettuja. Arabiemiraateissa muuttui laki viime vuonna, viimein!, jossa lemmikin heitteillejätöstä ja kaltoinkohtelusta tuli rikos. Muutos on hidas, mutta nopeimmin sen näki koiratarhat. Ne koirat jotka olisi aiemmin työnnetty ovesta - tai liikkuvasta autosta - ulos, tuotiin nyt suoraan koiratarhalle tavaroiden kera "koska emme enää tarvitse sitä". Nuoria, ihania lemmikkejä, joiden omistajat eivät ole ymmärtäneet, että lemmikki vaatii työtä.
Eläinsuojeluyhdistyksen kaikki kustannukset katetaan vapaaehtoisilta kerätyillä tuilla, liki kaikki työ tehdään vapaaehtoisvoimin, tarhalla on pari työntekijää pitämässä mm. vahtia, ettei yöllä tarhalle tule vieraita ja että koirat saavat ruokaa ja ulkoilla päivittäin. 370 eläimen, plus eläinten syöttöasemien (aavikolla ynnä muualla, missä ruokitaan niitä yksilöitä, joiden tarhaaminen olisi hulluutta kuten aaseja) on usean tuhannen dirhamin viikottainen menoerä.
 |
| Tämä ihana uros tulisi meille hetkessä, jos meillä ei olisi jo talossa "macho alfaurosta", näiden kahden yhteiselo ei vain toimisi. Hän on nuori, vasta vajaa 2 vuotias ja jo kokenut tappelukehät ja hylkäämisen omistajan kiinnijäämisen pelossa. |
 |
| Tuo takana oleva pömpeli on muuten vesipumppaamo, Dubain alueen vesi tulee näistä maanalaisista lähteistä aavikolta. |
Käymämme eläintarha on varmasti yksi parhaiten hoidetuista alueella, sillä on vahva johtaja, joka tekee töitä hartiavoimin töitä ja saanut monta hyvää voittoa viime aikoina. Mm. hotelliketju lahjoitaa (lajiteltuna eli ne ruoka-aineet poistettuina joita eläimet ei syö) brunssien jälkeiset ruokansa koiratarhalle, eikä heitä roskiin. Myös paikallinen iso yritys on lupautunut maksamaan eläinlääkärikulut (jokainen koira tarkastetaan, rokotetaan ja kastroidaan).
Ihmisen raakuus ja hyvyys samassa paikassa! Se kaikki, mitä vapaaehtoiset tekevät näiden eläinten eteen, kaikki kansallisuudet rintarinnan on jotain käsittämätöntä, missä olen ilolla mukana.
Ikävä kyllä eläinten kohtelussa sama suuntaus on Suomessakin ja järjestöt tekevät hartiavoimin töitä eläinten eteen.
En ole rikas, en Suomen enkä varsinkaan Dubain mittapuulla, mutta mitä tämä maa opettaa joka päivä on kyllä sitä elämän koulua parhaimmillaan. Juuri siksi emme asu tänään Suomessa.
5 kommenttia:
Kauniisti kirjoitettu. Minäkin olen muuten käynyt Maputon löytöeläintalolla ulkoiluttamassa koiria. Toiminta on täysin vapaaehtoisten (ulkomaalaisten) varassa. Minua vaivaa edelleen syyllisyys siitä että emme saaneet taloudenhoitajaa hoitoon ajoissa, mutta emmehän olleet paikalla - hän oli saanut tartunnan ennen kuin palattiin Suomesta ja jostain syystä tyttäret eivät heti kääntyneet puoleeni. Se asia vaivaa minua hieman, koska olemme aiemmin huolehtineet lääkärikäynneistä. Mutta se oli heidän valintansa, jolle en voinut mitään, kun en tiennyt. Olipa surullinen tuo Anilinkin kohtalo. Turvaverkkojen puute on niin totaalinen näissä maissa. Yhden perheenjäsenen kuolema voi oikeasti suistaa perheen kadulle tai esimerkiksi rikollisuuteen.
Ps. Voisin myös allekirjoittaa tuom viimeisen lauseen. Lähdimme tänne saadaksemme muun muassa uutta näkökulmaa Eurooppa-keskeiseen maailmankuvaamme. Ja sitä olemme totisesti saaneet.
Hei Lotta, ymmärrän hyvin syyllisyytesi, kun et voinut auttaa. Mutta kuten tiedät, se on täysin turhaa tilanteessa, johon et voinut vaikuttaa <3 Meillä on käynyt siivooja yli 2 vuotta (toimiston kautta) ja hän on nyt palaamassa takaisin Filippiineille, lasten takia. Hänellä ei ole tiedossa työpaikkaa kotona ja mietin kovin, miten ihmeessä hän nyt yksinhuoltajana pärjää, koska en usko että säästöjä on. Antamani läksiäisraha on kovin pieni tarpeeseen nähden ja silti enempää en voi.
Elämän todellakin näkee erilaisena muualta käsin ja ennakkoluulot ottaa päähän aika rajusti :)
Minunkin on nykyään välillä vähän haastavaa suhtautua kärsivällisesti ennakkoluuloihin. Yritän muistaa että ne kumpuavat usein tietämättömyydestä mutta maltti on koetuksella silloin kun ihminen joka ei ole ikinä käynytkään Afrikassa tai tavannut afrikkalaisia alkaa luennoida minulle siitä miten asiat täällä ovat (ja ihan pieleen).
Afrikka on minulle vielä täysin koskematonta maaperää, muuten kuin tänne muuttaneiden työntekijöiden kautta. Tähän astisista kokemuksista ihan uskomattoman ystävällisiä ja hauskoja. Ehkä vielä onnistun näkemään sen "oikean" Afrikan eli paikan päällä, toiveissa on ainakin.
Meinasin jo listata asioita, joita minulta kysytään toistamiseen ajamisesta huntuihin, mutta jätänpä väliin :)
Lähetä kommentti