Kotimaa kun taakse jäi - laulua tapaillen...

Yksi kokonainen - pyykkikoneen hurinan täyttämä  - kotipäivä takana. Mitä muuta kuin likapyykit jäi Suomilomalta käteen?

Minun kesäherkkuni, uudet perunat ja silli! 

Hyvä mieli: ehdittiin nähdä hurrrrja määrä rakkaita, kokematta kuitenkaan, että koko ajan on juostava. Ok, vika viikonloppu oli aika paniikinoloinen, kun mikään vaan ei riitä! Onneksi ystävä otti ja vei metsään verenpainetta alentamaan.

Tahtihan oli aika hurja taas kerran, auton mittariin kertyi kilometrejä aika tarkkaan 5000! Pohjoisimmillaan pyyhällettiin Luostolla.

Hyvä mieli siitäkin, että opittiin ottamaan omaakin aikaa. Ei millään pahalla ihanat ja rakkaat, mutta koko ajan muiden luona oleilemalla antaa itsestään koko ajan kaiken ja siihen ei pysty meikäläinen - ei edes karjalaisen verenperimän avulla - 6 viikkoa. Juu tiedän, saa mennä sohvalle ja olla hiljaa, saa vaatia rauhaa ja paeta peräkammariin, MUTTA kun yhdelle perheelle/sukulaisella/ystävälle on antaa ajastaan vain se lyhyt hetki, ei sitä nyt vain käytetä piiloutumalla jonnekin.


Mutta me opitaan, viime kesään verrattuna jo hurrrrjasti parempi loma - ripauksella itsekkyyttä.

Hyvä mieli myös uskomattoman kauniista maisemista ja (luonto)kokemuksista! Edelleenkään en ehtinyt pientä vaellusta tekemään, josta haaveilin, mutta metsään pääsin kuitenkin useaan otteeseen lyhyempiä pätkiä.

Heti Luostohotellin takaa lähti lyhyt luontopolku, kiertäen lammen, ylittäen suon ja kulkien pätkän metsässäkin, mukava startti päivään ennen autoon istumista.

Ja ihan loistavaa oli, että sain pätkiä ajomatkoja mielinmäärin kenenkään mutisematta, kätköillen, kun mies ja tytär kulkivat moottoripyöräilystä nauttien ja minä autolla :D Ei ekologista, mutta varsin toimivaa! Kätköilystä kirjoittanen ihan oman juttunsa, joten ei siitä sen enempää.

Mikä tuntui oudolta? TV- ja radiomainokset ärsytti hyvin nopeasti. Olen äärimmäisen ylpeä suomalaisesta kulttuurista, kyvystä puhua jopa niistä peräpukamista avoimesti ja häpeilemättä, mutta oikeesti! En muuten ole kahden vuoden aikana kaivannut hiivan itsehoitomainoksia ja nyt niitä tuli tuutin täydeltä - 5000km autossa on oikeasti aika monta radiomainosta. 12 v tuumasi autossa dildomainoksen surinaa kuunnellessaan, ettei ymmärrä mainoksen ideaa - avoimuudesta huolimatta olin varsin onnellinen ettei vielä ymmärtänyt.

Jos olin iloinen Helsingin kansainvälisestä tunnelmasta ja puhuttujen kielien tulvasta olin ihan yhtä surullinen ihmisten suista kuulluista kommenteista ja ulkomaalaisvastaisuudesta. Mamuna mietin, että jos minut olisi vastaanotettu samallalailla maahan miksi haluaisin antaa yhtään mitään takaisin?! Niin monta kertaa mietin sanontaa "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi aina olla hiljaa".

Tänäkin kesänä vastasin monta kertaa kysymykseen saanko liikkua ulkona yksin, ajaa autoa tai verhoanko pääni ja mietin, että Dubaihin on tehty seuramatkoja Suomesta jo kauan, mutta käsitykset on edelleen tasolla Saudi-Arabia = Lähi-itä ja kaikki sen valtiot toimivat samalla tavalla. Saatikka, että muslimeja on enemmän kuin kristittyjä maailmassa: ihan kuin kristittyjen joukosta löytyy muslimeistakin iiiiihan kaikenlaisia ihmisiä, ihmisiä hei :)

Ja hassu ärsytys - julkiset vessat! Niitä saa hakea, ne on piilotettu kuin häpeillen jonnekin nurkan taa, hirveässä kunnossa ja haju on ihan kamala. Voitte hämmästellä wc:n siistijän ammattia, mutta mikä nautinto on löytää yleinen vessa melkein mistä vain ja ne on aina huollettuja.

Kuusiston linnanrauniot Kaarinassa

 Hassua oli oma reagointi suomenkieleen. Käytän paljon suomea, ystävien kesken ja kotona koko ajan, 2 vuoden kotikouluilukin on taannut sen. Mutta monessa kohtaan huomasin, että joku englanninkielinen vastine olisi mielestäni ollut "parempi", sujuvampi, ilmeikkäämpi, jotain. Suomenkielisen vastineen löytäminen varsinkin erityisesti jotain tarkoittavissa sanoissa oli välillä todella hankalaa. Ja omiin virheisiinsä takertui tiukemmin, vaikka kuinka tiedän että Suomessa asuvakaan ei aina muista jokaista sanaa vaan niitä haetaan ja asiaan palataan. Tyttären huomasin korvaavan pitkät sanat lyhyillä englanninkielisillä versioilla; "oon mad/sad", ihan koska se vaan oli nopeampaa ja minä jankkasin suomenkielistä vastinetta.

Mukavan pläjäyksen antoi Suomi-koulun opettajien koulutuspäivät Helsingissä, oli mukava nähdä ja kuulla miten asioita muualla tehdään ja oli kivaa oppia miten asioita voitaisiin tehdä lasten kanssa meilläkin. Suomen kieli on haastava ja sen elävänä pitäminen lapsilla on hauskaa - sen on oltava, koska ei kukaan lapsi jaksa koulupäivän päätteeksi tulla puuduttavaa luentoa kuulemaan kielellä, joka on monelle toissijainen. Se toiminnallisuus minkä uusi ops nosti kouluihin todellakin toimii meilläkin! Koulutuksessa puhuttiin myös selkokielisissä uutisissa, Suomi-kouluosuus alkaa kohdasta 02:19 

Lippoamista Kukkolankoskella Torniossa

Luostohotellin takapihalla istuessani sain seuraa 

sateisen päivän Ukko-Kolin maisemat

Ystäväni kysyi kumpaanpäin mennessä menen kotiin ja vastaus oli varsin helppo, koti on nyt täällä, ulkomailla. Se ei ole pysyvä, se on toistaiseksi, mutta se on juuri nyt tässä.

Loppukevennys :D