Olipahan viikko!
Pientä raivaamista ja siivoilua toki tuli tehtyä kesästä lähtien, mutta todellinen asunnon tyhjentämisen aloitin viikko sitten. En oikeasti tajunnut, mihin itseni olin asettanut, yksin. Yksin en oikeasti joutunut suoriutumaan, vaan paikalle kiirehti eri vaiheissa ihania ystäviäni, jotka auttoivat naista mäessä - tai siis 11 vuoden paikallaan olen aiheuttamasta tavaramäärästä. Väittäisin, etten asunut kaatopaikalla, mutta kaiken sen lahjoittamisen, myymisen, kierrättämisen jälkeenkin se roskiin menevien jätesäkillisten määrä oli valtava!
Edelleen viimeisiä rippeitä ystäväni kiikuttavat roskiin, kun me jo istumme kotimme sohvalla Dubaissa. Kiitos, KIITOS rakkaat ystävät kaikesta! Monta kertaa tämän syksyn ja viime kevään aikana olen ihmetellyt sitä, miten mahtavan määrän upeita ihmisiä olen ympärilleni saanut.
Matka jatkuu <3 Onneksi maailma on nykyään pienentynyt, monelle teistä ystävistäni (ikävä kyllä!!) asumiseni 4500 kmn päässä ei edes näy missään, kun ei koto-Suomessa oleillessakaan ehtinyt nähdä kuin kesälomilla.
1 kommentti:
Niin se on. Tämä urpaani yhteiskunta ja me sen eläjät. Aina on muka niin kiire. Niin myös meillä.
Hyvä kun pääsitte perille turvallisesti. Nyt sitten rutiinit pikkuhiljaa alkaa ja kotiutuminen sinne suureen maailmaan. Sanohan terkkuja koko väelle. Käyn aina välillä lukemassa kuulumisiasi täällä.
Lähetä kommentti