Aika aikaansa kutakin!
Eilen oli viimeisten kokeiden aika, 2 vuotta koti/etäkouluilua päättyi, melkein huomaamatta. Ensimmäinen haikeus puski puseroon: en olekaan tänään nyyhkimässä juhlasalissa katsomassa, kun tyttäreni kukitetaan alakoulun päättymisen merkiksi. Sen sijaan Meri meni leffaan hyvän ystävänsä kanssa ja pääsi rakastamaamme kirjakauppaan.
Mitä jäi käteen?
Kotikouluilu pääasiallisesti oli vain positiivinen kokemus! Ok, en kiellä etteikö hermot välillä ole olleet riekaleina, kun kaksi kovapäistä naisihmistä tahkoaa 24/7 elämää eteenpäin.
Kotikouluilu on joustoa, joka suuntaan - aamuihin, iltoihin, viikonloppuihin, lomiin... Kotikouluilu antaa mahdollisuuden hitaisiin aamuihin ja omiin lomiin. Tosin 6. lkn suorittaminen on jo sen verran haastavaa työtä, ettei noita omalomapäiviä noin vaan oteta, jos lapsi ei ole puurtajatyyppiä ja korvaa luontevasti poissaolopäivän tehtävät toisena päivänä.
Kotikouluilu vaatii vastuunottoa, myös siltä lapselta. Meri hoiti hienosti englannin, äidinkielen, historian ja uskonnnon - siis aineet, jotka olivat hänelle mieluisia. Matematiikka haluttiin ohittaa aina. Lukujärjestyksen laatiminen oli hyvä idea, mutta kotikoulussakaan sitä ei voi aina noudattaa, jos yllissä tehtävänä on tehdä esitelmä aiheesta metsä vie se koko päivän herkästi ja taas puskee muut sen päivän aineet muualle.
Meillä oli havaittavissa "tekemistä", jos valvonta jäi vähiin. Eli lapsi teki mielestään koko ajan jotain, mutta tallennettavat tehtävät jäi suorittamatta tai kesken - joka tietenkin näkyi vain tekemättömänä ja aiheutti harmaita hiuksia äidille ;) Myös luettavien tekstien määrä yllätti välillä, varsinkin historiassa, jossa tekstit olivat monesti hankalia ja pitkiä vaativat todellakin vanhemman avustusta ja tietojen karsimista tärkeisiin ja ohitettaviin.
Kotikouluilu on aika yksinäistä. Meri ainakin kaipasi ryhmätöitä ja koulukavereita ja nautti suunnattomasti niistä nettitunneista, joita Kulkurin opettajat pitivät.
Se vaatii vanhemmilta töitä. Töitä etsiä sopivat harrastukset, sekä sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi että paikallisen kielen oppimisen varmistamiseksi. Välillä kotikoulu myös kiristää hermoja, lapsi on sitä mieltä, että äiti on ope vaikka ollaan vapaalla ;) Ai miten niin leipominen on matikkaa ja uimareissu bilsan tunti, kun äiti vähän innostuu...
Asumme auringon alla (no kuka ei :D ), mutta varsinkin talvella oli tuskaa ehtiä ulos valoisan aikaan ja taata, että lapsi liikkuu muutakin kuin huoneensa ja tietokoneen väliä. Siihen päälle kun pistetään loukkaantunut nilkka, niin liikunnan määrää on kyllä äitinä pohtinut toden teolla.
Olen myös onnellinen siitä, että olen saanut olla näinkin paljon mukana nuorimmaisen tässä ikävaiheessa, teini-iän alla, siitäkin kiitos kotikouluilulle ja tottakai sille, että lähdettiin maailmalle.
Syksyllä siirrymme kansainväliseen kouluun, äiti toivottavasti töihin ja ihan toisenlainen arki edessä.
Ja hauskaa tässä on, että vaikka sitä suoraa, kasvokkain tapahtuvaa kanssakäymistä opettajien kanssa ei ole, niin silti mietin haikeana, etten tule enää heidän kanssa tekemään koulutyötä. Kiitos siis kaikesta Kulkuri-opet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti