Olenko kertonut, että suurin vaikeus täällä olemisessa on oman roolin löytäminen. Ai olen. Niin arvelinkin :D
Syksy meni sujuvasti taas rutiinia hakiessa ja kotikoulua pyörittäessä, mutta tammikuussa se taas iski. Facebookin historian mukaan ei ensimmäistä kertaa, edellisvuoden tammikuussa oli sama juttu ollut.
Kuka minä olen, onko minun mitta raha, äitiys, työn tekeminen...? Riittääkö, että hoidan lapsen koulunkäynnin ja kodin? Entä kun se kaikki raha, jolla koti pyörii tulee yhdestä pussista? Väittäisin, että tuttua pohdintaa jokaiselle, joka on elänyt ulkomailla tai vaikka sairastuttuaan taloustilanteen muuttumisen myötä puoliskon pussilla enemmän kuin aiemmin.
Tartuin kaksin käsin ja kaikki keinoni käyttäen mahdollisuuteen tehdä messuavustajan hommia 5 päivää Gulf Food messuilla, Suomen osastolla. Kiitos! Mahtava viikko. Se, että aamulla nousee ylös sängystä tietäen että edessä on jotain muuta kuin kodin tutut kuviot oli aivan mahtavaa! Ja se, että siitä maksetaan korvaus, siis omaa rahaa! Wautsi wau.
Aika hienoa on sekin, että Suomen Arabiemiraattien suurlähettiläskin piti kahville leipomistani pullista :D
Ihan mahtavan hienoa oli lukea myös Hevisauruksesta sekä paikallisessa National - lehdessä että messuille jonkun tuomasta The Wall Street Journalista, go Saurukset go!
Ainut asia, joka viikossa vähän riipi - tai no kaksi asiaa: ensimmäinen oli juuri sairastamani keuhkoputkentulehdus ja 5 päivän korkea kuume juuri messujen alla, pelkäsin aika kovasti kestääkö kunto ja miten jälkitautien kanssa tulee käymään. Yskää huomioimatta hyvin meni. Ja se melkein tärkeämpi, ihanat vieraat jotka olivat kylässä ja jotka jäivät melkein huomiotta. Onneksi vieraatkin osaavat olla, vaikkei niitä ole passaamassa aina. Ihania ystäviä ja kiitos salmiakista!
 |
| Viimeisenä vierailupäivänä otimme Marinasta veneen ja kävimme katselemassa maisemia mereltä käsin. Ihana päivä! |
Ja muuten tuli mieleen heti kolmas aivan hurjan hieno juttu, Meri sai pitää lomaa koulusta vieraiden ajan ja koska vieraat oli ihania ja roikuttivat lapsen mukanaan päivisin ei äidin tarvinnut huolehtia istuuko lapsi nyt koko päivän koneella tai syökö se. Kunnon lomaa arjesta siis lapsellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti