Elämää ja ne pienet erot

Viikonpohdinnat (täällä alkaa viikonloppu)

Aurinko on palannut!! Juuri kun siitä viime postauksessani valitin tuli auringonpaiste takaisin, jo sitä kaipasin.

Suomessa käytin aina julkista terveydenhuoltoa, kaikessa, työterveys oli sitten oma lukunsa ja olin aina jotenkin kovin hämääntynyt, kun piti mennä yksityiselle. Tosin rakastin sitä jonottamattomuutta, kaiken toimivuutta, ei selittelyjä jne.

Dubaissa lain mukaan jokaisella tulee olla oma sairasvakuutus. Meillä sen antaa miehen työnantaja, vakuutukset ovat kalliita, ainakin ne jotka kattavatkin jotain. Ja koska julkista sairaanhoitoa ei ole olet täysin yksityisten sairaaloiden ja ketjujen varassa. Olemme onnekkaasti joutuneet lääkäriin vain ihan pikkujutuissa ja onneksi osuneet kerrasti hyvälle lääkärille. Osa suomalaisista täällä hakeutuu suomalaisten vastaanotolle, itse olen todella tyytyväinen (suositeltuun) irakilaiseen Dr. Mohammediin, joka on korvatulehdukset ja kuumeet meillä hoitanut. 

Sitten lohkes hammas, hammashoito ei kuulu sairasvakuutuksemme piiriin. Samalta lääkärisasemalta suositeltiin ruotsalaista hammaslääkäriä, sinne siis, lohdutti ajatus että hoitotoimenpiteet kuitenkin pohjoismaista tyyliä. 

En ole Dr. Sarahiin pettynyt, mutta samalla kun hammas hoidettiin kuntoon huomattiin pari muuta hoidon tarvetta. Nyt olenkin käyttänyt hampaisiini yhtä paljon rahaa, kuin meidän 3 henkisen perheen Suomenreissun matkoihin olisi uponnut. Voihan ne kevätlomarahat näinkin tuhlata. Ehkäpä alan tutkia millä hinnalla hammashoidonkin saa vakuutukseen kuuluvaksi.

Enkä enää valita edes yksityisen hinnoista Suomessa, hampaani olisi sielläkin tulleet edullisemmaksi. Ihanan kallista, sanovat.

***

• Hississämme on tuollainen televisio, jossa tiedotetaan sitä ja tätä, mm. siinä kerrottiin Suomen ja Ruotsin rajalla olevasta golfkentästä, jossa voi pelata kahden maan maankamaralla. Terveisiä Tornioon/Haaparantaan, teistä kuullaan Dubaissakin, ainakin meidän hississä! 

***

Ulkosuomalaisten bloggareiden kesken oli joku aika sitten puhetta dubbauksesta eri maissa. Täälläkin dubataan, tosin englannin kielen asema on myös niin vahva, että englanninkieliset sarjat ja elokuvat tekstitetään vain arabiaksi. Poikkeus on lastenohjelmat, joista suurin osa on dubattuja arabiaksi, Teinimutanttininjakilpikonnat arabiaksi on mielenkiintoinen kokemus. Kuten muuten on kreikkalainen saippuaooppera arabiaksi dubattuna. En osaa arabiaa, mutta se kehonkieli ja sarjan tyyli arabian kielisenä oli vain jotenkin... kovin väärin! 

Eikä vähiten siksi, että julkinen tunteiden osoitus on kiellettyä tässä maassa, voit antaa postisuukon tervehtiessä ja käsi kädessä kävely vielä suvaitaan, mutta mikään muu ei. Minkähänlainen elokuvaversio on tarjolla tällä viikolla elokuvateattereihin täällä tuleva Fifty Shades Darker, siinä ymmärtääkseni saa leikkuri käydä enemmän kuin jäljelle jää elokuvaa ja onko siinä sitten edes mitään katsottavaa, kun puolet kertomuksesta puuttuu. 

IS kirjoittaa elokuvasta näin: Fifty Shades -jatko-osan 63-vuotias ohjaaja James Foley keskittyy aivan vääriin asioihin: sadomasoleikeistä puuttuu vaaran tunne, kirjoittaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.

Lisäys 3.4: Elokuvateattereihin saapuvasta elokuvasta leikattu n. 20 minuuttia 

Päivän väri: harmaa

Valvoin viime yönä lukien taas ihan liian myöhään ja silmät sirrillään katselin ulos ikkunasta. Taas kerran olimme harmaassa massassa, pilviverhon sisällä siis. Huokaus.

On ihanaa, ettemme vielä hätyyttele yli 40 asteen lämpötiloja, niihin ehditään kyllä. Uutisissa sanotaan kemikaalein lisätyn 30% sateista...kiitos :P 

100 "pilvenlisäyslentoa" suoritettu väittää Gulf News

Viikonloppuna rätisi ja räiskyi Dubain taivaalla, pilvimassan peittäen koko Arabiemiraattien alueen eli sateita ei ollut pakeneminen mihinkään Vuoristossa wadit tulvi, teitä rikkoutui vesimassojen alla ja ihmisiäkin menetettiin. Yllättävää kyllä tänä vuonna ei ole kertaakaan kuulunut koulujen olevan kiinni veden tulon takia. 

Mutta kasteluvesijärjestelmää ei osattu ainakaan Dubaissa katkaista, joten palmut ja kukkaset saivat päivittäisen annoksensa sateista huolimatta. Voisi kuvitella, että olemassa olisi kosteusmittaria tm. joka määrittäisi annetun veden määrän, maassa jossa vettä säännöstellään mm. kerrostaloissa vedenpaineen alentamisella. 

Toisaalta, tämä ei ole mitään verrattuna Kaliforniaan, toisen ulkosuomalaisen kirjoitus sikäläisestä säästä: Kalifornia hukkuu veteen. Tai Australiaan iskenyt myrskyrintama, joten uikutan ihan turhaan. 

Melkeinteini tajusi ravintolassa olevan wi-fin, kröhöm! Kielimuurista huolimatta tarjoilijan hymy oli tietävä, kun kännykän luukku lävähti äidin toimesta kiinni.

Iloinen uutinen on, että Merin koulunkäynti on aikataulussa, joidenkin kurssien kohdalla alkoi jo hiukan äitiä pelottaa. Vielä iloisempi uutinen on, että Meri on menossa kouluarviointiin, tarkoituksena siirtyä kansainväliseen kouluun syksyllä. 

Loppukevennys: 

Valtiovalta säätelee polttoaineiden hintoja, maassa olevat kaksi bensa-asemaketjua noudattaa annettuja hintoja, tässäpä huhtikuun hinnat, hiukan korotusta. 1 dirhami = 0.25 euroa. Passaa vähän isommallakin koneella vielä ajella.

Huhtikuun polttoaineen hinnat, dirhameissa

Voihan räkä

Tämä ei ole kuin toinen sairastaminen tämän talven aikana, mutta hei haloooo! Ei nyt voi taas nokka vuotaa ja ääni lähteä, kun tuntuu ettei keuhkoputkentulehduksesta seurannut yskäkään ole vielä parantunut. Tai ehkä just siksi, täällä siis röhitään ja köhitään ja Meri kauniisti muistuttelee äitiään juomaan riittävästi teetä, kun ääni alkaa kuulostaa "tupakka, viski ja villit naiset" -kopiolta. Muu perhe on pysynyt terveenä, joten tää on ihan mun omaa pöpökantaa, jota viljelen, pah!

Onnea on kotirouvailu tässä kohtaa, koska puhtia ei kyllä kovinkaan paljoa ole ylimääräiseen. Eikä Dubain sää ole kyllä suosinut mitään ylimääräistä, hiekkaa ja vettä, sitä on taivaalta/-lla ollut tarjolla viime päivät. Viikonlopuksi luvataan ukkosta!

Viikolla on ehditty onneksi tehdäkin jotain: 

Flamingoja Ras Al Khorissa - luonnonsuojelualueella, Surkea kuva, pahoittelen.

 Olin kuvitellut, että Ras Al Khorissa pääsisi enemmänkin kävelemään, mutta alueella on kolme katselupaikkaa ja muuten aidoilla rajattu. Flamingot on toki hienoja, mielestäni näin myös kotkan taivaalla. Koska täällä ei piknikille päästy jatkui matka läheiseen Zabeel Parkiin, hyvä paikka ja päivä!

Keskiviikon ruuaksi lapsi vaati nakkikeittoa, voi pojat, maistui nuhanenällekin!

Viimeinkin pitkä viisumiprosessi on päätöksessään ja 2 vuoden asumisoikeus
on leimattuna passiin ja henkilökortit kädessä. 

Jätän tämän vain tähän.

Täällä alkaa kevätloma, jota kotikouluilu ei tunne. Sentäs sen verran joustoa on meilläkin, että muiden lomailijoiden kanssa voidaan päiviä viettää puistoissa tm. ja ehkä yhden yön reissu tehdään lähelle, Merin kanssa pitäisi tutkia metsää ja sitä on hiukan rajallisesti täällä tarjolla, mutta mangrovemetsiä löytyisi, ihan uutta mullekin! 

Ihana viikonloppu

Uutisissa sanottiin, että talvi taittuu, täälläkin. Suomessa moni hihkuu riemusta, nythän on paras aika. Niin täälläkin! Lämpötilat n. 25 - 30 astetta, mahtavat ulkoilukelit, sateetkin väistyi jo.
Talven taittuminen tarkoittaa lämpötilojen alkavan kohota, se taas tarkoittaa että nauti, nauti, vielä kun voit. Tuskaa ja kiirettä aikatauluttaa kaikki ihanat puistotreffit ja aavikkoretket seuraavien viikkojen viikonloppuihin, ennen kuin lämpötila nousee yli +40 asteen ja olo vain on liian tukala päiväsaikaan ulkoiluun.

Viime viikonloppuna menimme pitkästä aikaan brunssille parin tuttavaperheen kanssa. Brunssi - tuo outoakin oudompi tapa, jota en oikeastaan ole koskaan aiemmin ymmärtänyt, mutta hyvässä seurassa mikä vain on kivaa! :) Tällä kertaa kävimme Ibn Battutan Mövenbick - hotellin brunssilla, valtava käytävä täynnä ruokakojuja, harmittaa oikein etten ehtinyt puoliakaan katsastaa ennen kuin vatsa oli täynnä.

Ruuan lisäksi parhautta näissä paikoissa on lasten leikkipaikat, vaikka tuo meidän neiti onkin jo kasvanut ulos lastenhoitopalveluista, ei hän silti jaksa istua pöydässä aikuisten höpötyksiä kuunnellen saatikka syöden 3 tuntia.

Perjantai olis siis täynnä hyvää ruokaa, juomaa ja mahtavaa seuraa.

Lauantain aloitti taas sirkuskoulu, sillä aikaa kun lapsi harjoitteli trampoliinitemppuja minä ihailin silkeillä roikkuvien kouluttajien vartalonhallintaa, uskomatonta!

Sirkuskoulusta siirryin Handmade in Dubai - myyjäisiin ystäväni seuraksi, hänellä valmistaa ihania keramiikkatuotteita  Sanoinko jo sen ihanan ulkoilusään?! Mikäs minun oli istua varjon alla ihmisten kanssa jutellen ja kahvia hörppien. Ja kerrankin maltoin mieleni, enkä ostanut muilta myyjiltä pöytiä tyhjäksi! :D

Myyjäisistä kiiruhdin toiselle reunalle Dubaita Careemilla. Careem on siis tilaustaksi, jonka aikataulutin aamulla noutamaan minut. Careemin ehdottomia hyviä puolia on, että voit tilattaessa napsauttaa karttaan pisteen, jonne olet menossa (drop-off point), jolloin sinun ei matkan aikana tarvitse huolehtia osaako kuski perille tai oletko itse kartalla, jotta voit neuvoa kuskin perille. Täällähän ei oikein teiden nimeäminen toimi saatikka, että kuskit tuntisivat kaupunkia muuten kuin hotellien kautta. "Kapteenini" tuli ajoissa, vei sujuvasti perille pikkupojan luo, jonka suomenkielen opinnoissa olen lupautunut auttamaan.

Poika lukee sujuvasti suomea, mutta ei ymmärrä lukemaansa, joten suomenkielen tehtävien suorittaminen on jokseenkin haasteellista ilman avustajaa. Ja sehän tarkoittaa, että minulle on tekemistä, hiphei huraa!

Eikä lauantai vielä purkissa ollut, kun kerran vauhtiin pääsin. Dubai Food Festival oli viimeistä päivää rannalla, joten perheen ruokkiminen suoritettiin ruokakojuja rannalla kiertäen.

Tässä kohtaa rannalla on varoituskyltit, jossa ilmoitetaan rannan olevan ensisijaisesti leijojen lennättäjiä varten, aika mahtavaa 

Hattara, joka värjäsi kaiken siniseksi ja jota kuulemma sai ihan purrakin eikä se vain ollut sulavaa höttöä...hmmmm

Mahtava viikonloppu! 

Naapurit

Olen seurannut jonkin aikaa muiden ulkosuomalaisten pitämiä blogeja. Hauskaa nähdä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia siinä, miten kotoutuminen sujuu eri kulttuurien keskellä. Toki siihen vaikuttaa myös onko työn vai suhteen takia, pysyvästi vai komennuksella. Ja sitten on muitakain "meitä", jotka ovat työperäisesti, toistaiseksi, tietäen ettei tänne asetuta, mutta paluuaikaa ei ole tai osuuko se edes takaisin kotimaahan täältä.

No, mutta siis, Ulkosuomalaisten blogit - ryhmässä silmiin sattui  Eau De Cologne - blogin juttu naapureiden kutsumanimistä, tähän aiheeseen oli pakko tarttua.

Kerroksessamme on 10 asuntoa, H:n muotoisena eli kaksi pitkää käytävää ja hissikuilu yhdyskäytävässä. Olen nähnyt viiden asunnon asukkaat tullessani tai mennessäni, sattumoisin samassa hississä matkaamassa.

1."sinkkuarabi", nuorimies, joka saapuu kotiin aina klo 01, en tiedä mitä hän tekee työkseen mutta hiljaisessa asunnossa vastapäisen oven lukkopesä kaikuu hyvin selkeästi aina samaan aikaan. Mies ei aina ole yksin; voin kertoa, että toisinaan kiviseinätkään eivät ole tarpeeksi paksut.

2. "Se Saddam Husseinin näköinen mies" asuu käytävän toisessa päässä vaimoineen. Mies on mielestäni pelottavan samannäköinen kuin edesmennyt diktaattori. Niin samannäköinen, että epäröin ensimmäisen kerran häneen törmätessäni mennä samaan aikaan kuntosalille - hölmö minä. Herra on aina pidättyväisen kohtelias.

3. "Ne ranskalaiset" asuvat seinän takana, yritin keskustella rouvan kanssa yksi päivä, mutta ranskalaiselta ei englanti oikein taivu. Kiviseinät eristävät hyvin, toisinaan kuuluu seinän takaa ranskalaista parisuhteenhoitoa - kiivasta keskustelua siis ja jonkun urheilulajin seuraamisen kannustuskarjaisut.

4. "ne britit" käytävän toisessa päässä, Saddamia vastapäätä, asuu nuori brittipari. Työssä käyviä, sen tietää siitä, että heillä on bileet aina torstai-iltaisin, musiikki pauhaa käytävään saakka. Torstai on siis täkäläinen perjantai-ilta josta viikonlopun vietto alkaa. Onneksi "ne britit" ovat varsin huomaavaisia, meteli vaimenee varsin varhain torstai-iltana eli kotia käytetään vain etkona ja matka jatkuu muualle.

5. "ne kiljuvat kakarat" epäilen olevan Saddamin lapsenlapsia, koska ilmestyvät vain toisinaan metelöimään käytäväämme. Ei he varmaan oikeasti metelöi, mutta käytävän äänet tulevat selkeänä asuntoomme oven läpi, seinien eristykset toimivat loistavasti.

Kovin ulkonäköpainotteista siis naapureiden nimeäminen täällä ja todella vähän vaivaa naapureista :)

Noita äänitä miettiessäni jäin pohtimaan mitähän meiltä kuuluu ulospäin, huh huh.

Talossa asuu ainakin 3 muuta suomalaisperhettä lisäksemme sekä epämääräinen määrä lomailijoita airbnb tm. majoituksessa.

Ihanaa vaihtelua arkeen

Olenko kertonut, että suurin vaikeus täällä olemisessa on oman roolin löytäminen. Ai olen. Niin arvelinkin :D

Syksy meni sujuvasti taas rutiinia hakiessa ja kotikoulua pyörittäessä, mutta tammikuussa se taas iski. Facebookin historian mukaan ei ensimmäistä kertaa, edellisvuoden tammikuussa oli sama juttu ollut.

Kuka minä olen, onko minun mitta raha, äitiys, työn tekeminen...? Riittääkö, että hoidan lapsen koulunkäynnin ja kodin? Entä kun se kaikki raha, jolla koti pyörii tulee yhdestä pussista? Väittäisin, että tuttua pohdintaa jokaiselle, joka on elänyt ulkomailla tai vaikka sairastuttuaan taloustilanteen muuttumisen myötä puoliskon pussilla enemmän kuin aiemmin.

Tartuin kaksin käsin ja kaikki keinoni käyttäen mahdollisuuteen tehdä messuavustajan hommia 5 päivää Gulf Food messuilla, Suomen osastolla. Kiitos! Mahtava viikko. Se, että aamulla nousee ylös sängystä tietäen että edessä on jotain muuta kuin kodin tutut kuviot oli aivan mahtavaa! Ja se, että siitä maksetaan korvaus, siis omaa rahaa! Wautsi wau.

Aika hienoa on sekin, että Suomen Arabiemiraattien suurlähettiläskin piti kahville leipomistani pullista :D

Ihan mahtavan hienoa oli lukea myös Hevisauruksesta sekä paikallisessa National - lehdessä että messuille jonkun tuomasta The Wall Street Journalista, go Saurukset go!

Ainut asia, joka viikossa vähän riipi - tai no kaksi asiaa: ensimmäinen oli juuri sairastamani keuhkoputkentulehdus ja 5 päivän korkea kuume juuri messujen alla, pelkäsin aika kovasti kestääkö kunto ja miten jälkitautien kanssa tulee käymään. Yskää huomioimatta hyvin meni. Ja se melkein tärkeämpi, ihanat vieraat jotka olivat kylässä ja jotka jäivät melkein huomiotta. Onneksi vieraatkin osaavat olla, vaikkei niitä ole passaamassa aina. Ihania ystäviä ja kiitos salmiakista!

Viimeisenä vierailupäivänä otimme Marinasta veneen ja kävimme katselemassa maisemia mereltä käsin. Ihana päivä!

Ja muuten tuli mieleen heti kolmas aivan hurjan hieno juttu, Meri sai pitää lomaa koulusta vieraiden ajan ja koska vieraat oli ihania ja roikuttivat lapsen mukanaan päivisin ei äidin tarvinnut huolehtia istuuko lapsi nyt koko päivän koneella tai syökö se. Kunnon lomaa arjesta siis lapsellekin.