Ei asuta Kumputiellä eikä piipustakaan savu tuprua, mutta leipurinhattu on kyllä viime aikoina tehokkaasti heilunut keittiössä. Se on jännä miten se iskee välillä. Perunarieskaa "koska jäi perunamuusia, happanee vielä", munkkeja toki kun oli vappu. Kollasin kaappia ja löysin maapähkinävoipurkin esikoisen jäljiltä "tämähän täytyy käyttää" ja siis maapähkinä-suklaakeksejä, olihan se pakko, selkeästi! Oli niitä suklaarakeitakin happanemassa, jo joulusta asti kaapissa.
Hyviä ne on ja aina oon tykännyt leipoa, mutta kun myös syön ne....
Positiivisesti ajatellen tämä tarkoittaa että kotoutuminen kaukomaille on taas yhden etapin edennyt, osaan käyttää paikallisia raaka-aineita ;)
 |
| perunarieskaa, johon laitoin myös ne juuston jämät |
 | ||||||||
| Niin ja kerroinhan innostuneeni mm. itsekuivatuista kirsikkatomaateista... |
Onneksi ilma ulkona on pysynyt +30 asteen tuntumassa ja ulkoiluakin voi vielä harrastaa, toki kuumalla ilmalla täytyy muistaa huolehtia nesteytyksestä....
 |
| Frappuccinossahan ei oo kaloreita kuin..... |
1 kommentti:
Nam. Näyttääpä herkulliselle. Päivä kerrallaan sitä kotoutuu. Ja kun ei enää ajattele mistä mitäkin tekee ja kun alkaa ajatellakkin mulla kuin omalla kielellä on kotiutunu täysin.
Lähetä kommentti