Tammikuu lähestyy jo loppuaan, käsittämättömällä vauhdilla päivät kuluu!
Meillä kävi ihania (pika)vieraita, joten salmiakkia ja ruisleipää on taas pahimpaan koti-ikävän, viimeinkin myös kaikki tarvittavat paperit on leimattuna ja meillä, joten viisumihakemukset voidaan viimeinkin tehdä asiallisesti.
Tänään oli Suomi-koulun opettajien teehetki läheisessä ravintolassa, en olekkaan koskaan osallistunut moiseen, joten tämä oli elämys! Eikun siis mekko päälle ja nätisti istumaan, pöytään oli katettu ainakin seitsemää sorttia.
Muutamankin ystäväni voisin kuvitella nauttivan moisesta, joten ei varmaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.
1 kommentti:
Vau. Johan tuo saa veden valumaan suupielistä.
Lähetä kommentti