Merin sivut

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Sanoin ja kuvin....

Kävin poimimassa Sojan Sukkulalla ja Neulalla blogista 
haasteen Kuinka vastaisit joko sanoin ja/tai kuvin?
1. Mistä löydät parhaimmat aiheet kuviisi tai kertomuksiisi?
Blogin kirjoittaminen aloitettiin, kun edessä oli pitkä tutustumismatka Dubaihin, siitä millaista meillä on Dubaissa ja mietteistä ennen tänne lähtöä, joten helppo vastaus on täältä: elämästä, kokemuksista, tunteista  ja ajatuksista. Dubaista. Meristä. Perheestä. 


2. Mikä on aikaisin muistikuvasi?
Luulen, että varhaisin muistikuva on kun olen n. 2-vuotias, muistan kontanneeni
mummolan eteisessä ja näen mummoni avaavan ullakolle johtavan portaikon oven. Minulla on 3 vanhempaa serkkua ja isosisko, joiden suurinta huvia oli kiusata minua ja muistan heidän
kertoneen ullakolla asuvan joulupukin, siksei sinne saa mennä. Joten kun nään mummoni avaavan oven olen valmiina, mummo kieltää tulemasta, käskee mennä tuppaan. Muistan sen pettymyksen tunteen kiellosta ja sen voitonriemun kun näen oven jäävän raolleen.
Mummo pelkäsi minun putoavan rappusista, ne olivat varsin jyrkät ja kapeat, ja yritti napata minusta kiinni. Minä muistan kikattaneeni ja laskeneeni portaita alas, ovella vastassa oli isäni, pappani ja joku kolmas, isän veljistä joku. Muistan papan käskyn viedä minut pois. Mummo ei tullut alas kikattaen, ikävä kyllä hän tuli pyörien ja sai komean haavan akkunanpielestä ja ambulanssireissun sairaalaan. 
Olen kuullut tarinan niin monta kertaa, etten ole oikeasti varma voinko muistaa sitä, mutta muistan niin selkeästi ne tunteet mitä tilanteessa vilisi, että laskettakoon ne omaksi. 
Muistin myös pätkiä leikeistä ystäväni Minnan kanssa, monta mummola matkaa (meiltä oli pitkä matka kumpaankin mummolaan). Muistan, kun opettelin ajamaan pyörällä, se oli keltainen Helkama ja naapurin Irma katseli yläkerran ikkunasta... :) 



3. Minkä esineen olet omistanut kauimmin?
 isäni pelasti vanhasta koulustaan pulpetin, kun olin ihan pieni ja leikin koulua jo alta kouluikäsenä sen ääressä, niinkuin omat tyttäreni myöhemmin.n
Sain joskus partioleirille isäni tuppivyön, mustan nahkaisen, johon tehtiin reiät ja se vyö meni kaksi kertaa ympärilleni. Vyö on minulla käytössä edelleen, yli 30 vuotta myöhemmin ja ne tehdyt reiät hymyilyttää, taitaisi kiertää reiteni nyt. 
4. Mitä kirjaa sinulle on lapsena luettu?


En itseasiassa muista, että meille oltaisiin kotona hirveästi luettu, 
kirjastossa kyllä käytiin ja lukemista harrasti kaikki perheessä ja siihen kannustettiin.  
Muistan käyneeni perjantaisin koulusta tullessani kirjastosta hakemassa kasan kirjoja 
ja viikonlopun kuluttaneeni nenä kirjassa, äitini kävi huoneen ovella toteamassa
 "elä vain mene ulos, saat vielä raittiin ilman myrkytyksen". Mutta minäkin
 muistan  Hanhiemon tarinat ja sen toisen samanmallisen kirjan... 
Rakastin Neiti Etsiviä, Tiinoja, Lottia,  L.M. Montgomeryn ja L. Alcottin kirjoja 
(Pikku Naisia ja Runotyttö- sarjaa ja Anna -sarja) ja jostain syystä sairaanhoitajatarsarjoja,
 kuten Helena-sarjaa. Kun lastenkirjat loppuivat kahlasin aikuisosastolta ensin 
läpi Kaari Utrion historialliset romaanit.

5. Oletko kirjojen lukija?

Kirjat on parasta ajankulua, ehdottomasti! Luen todella keveää tekstiä, dekkareita, Nora Robertseja, Sandra Brownia, Tuula Lehtistä jne. Ja kesäloman merkki on ehdottomasti roskaromaanit, ne joita voi lukea laiturinnokassa ilman huolen häivää ja varsinkin kevein miettein :)

6. Mistä nykyaika kärsii? 

Kiireestä, suvaitsemattomuudesta, itsekkyydestä ja 
mielikuvasta, että "minulla on oikeus kaikkeen" sekä pelosta.


7. Mitä arvostat tänä päivänä?
 Arvostan ihmisiä, jotka tekevät sitä mitä haluavat elämässään tehdä, arvostan omaa mahdollisuuttani yrittää sitä samaa itse. Arvostan tätä hetkeä, kun lapsieni siivet jo alkavat kantaa ja elämä aueta. Arvostan partioystäviäni, jotka ovat mahtavia tyyppejä, jotka omalla toiminnallaan antavat ympärilleen niin paljon. Arvostan hiljaisuutta ja vapautta kulkea metsässä ladaten akkuja. Arvostan mahdollisuutta omaan aikaan. Arvostan suunnattomasti sitä, mistä tulen ja mikä minusta sitä kautta on tullut.
8. Kenen kanssa haluaisit viettää päivän?

Juuri nyt, ihan kenen vain ystävän, joka olisi halukas heittämään päivärepun eväineen selkään ja vaeltamisen jälkeen istuisi yhtä onnellisena nuotiolla syöden ja jutellen. 



9. Kenen kanssa haluaisit viettää yön?

Jos omaa miestä ei lasketa, niin Ko-Gi 113 Sorsat ois aika loistavaa seuraa, vaikka liian pienessä laavussa! <3 

 
10. Tänään sinua kohtaa onni! Mitä pukisit päällesi?

Mä voisin pistää ihanan värikkään Desigualin tunikan ja ne farkkucaprit, joita en pakannut tänne mukaani, koska ne on haaroista jo hajonneet! :D  (mutta kun ne on just hyvät ja sopivat ja ihanat ja täällä vaan pyörittävät päätään, kun olen yrittänyt moisia etsiä)

(lisäys)...ja ei, en siis etsi haaroista jo valmiiksi hajonneita farkkuja vaan caprimallisia...;D



En haasta ketään, mutta jos tartut haasteeseen niin heitä kommenttikenttään viestiä, käyn mieluusti lukemassa vastauksiasi :) 

2 kommenttia:

mummeli puuhamaasta kirjoitti...

No, minäpä tartun haasteeseen (yleensä en) ja teen ton sitten illalla kun oon kotosalla.

Piia kirjoitti...

Ja mummeli minä kävin lukemassa! Ja kiitos näistä viesteistä! Minä pidin hirmuisesti tuosta tapahtumasta, on ajatus käydä katsomassa vielä uudestaan, nyt kun kaikki katutyöt on valmiina. Muutenkin tosi kiva, kun tälläiselle epäkulttuuriselle tollolle tuodaan taide liki. Eikä tuo lämpö, palmut ja meren kohina siinä äärellään ole ollenkaan kokemusta tuhoavaa...:D