Viikon varrelta...

Jotenkin repalainen ja kiireinen viikko. Vitsaillut useampaan otteeseen, ettei tässä tosiaan mihinkään töihin ehtisi - koulukyyditysten, kauppareissujen ja asunnon etsimisen ohella.

Neiti kävi ensimmäistä kertaa "ulkona", kaverin kanssa notkumassa kauppakeskuksessa torstai-iltana. Aika hienoa, sekä se että koulusta on jo löytynyt ystävä, jonka kanssa notkua kauppakeskuksessa ja se, että on mahdollista edes vähän antaa sitä vapautta mikä olisi Suomessa itsestään selvyys.

Asunto löydettiin, viimein! Käskin ystäviäni lyömään mua, jos alan vuoden päästä puhua haluavani taas muuttaa. Kiinteistövälittäjän - hyvän sellaisen - löytäminen on ihan kuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa, kiinteistömainokset ovat sitä ja tätä, vääristä asunnoista, jo vuokratuista kohteista, ihan vaan täkynä. Ja ne kiinteistövälittäjät! Kuinkahan monta "palaan sulle 15 minuutin kuluttua" lupausta sain, joihin ei koskaan palattu, monen monta lupausta, että haluamani asunto on tarjolla ja kuitenkin minut viedään katsomaan "vastaavaa", aina. Mutta lopuksi se löytyi, ikävä kyllä löytyi lopulta kaksi hyvää, joista toiselle joutui sanomaan ei tällä kertaa ja tietää, että hän jäi provikatta. Mutta tätä tämä on.

Kävelen ympäri Marinaa ihan kuin olisin muuttamassa kauas pois, en vain 3 kmn päähän rivitaloon. On hankalaa muuttaa silloin, kun asunnossa ei oikeastaan mikään ota päähän. Mutta tiedän, että uusi asunto on kiva, hyvällä sijainnilla, kivalla uima-altaalla ja sopivilla lenkkeilypoluilla varustettu plus säästän ainakin 10 minuuttia aamuruuhkassa koulumatkoissa, kun en seiso ratikan aiheuttamissa liikennevalojumeissa. Plussaa, vain plussaa. Mutta enää ei katsota Palmua lintuperspektiivistä!

Muutto vieläkin vähän jännittää, yritin käydä asunnolla eilen, kolkuttelin ovelle mutta minulle ei avattu. Positiivista on, että siellä siis on remonttimiehet töissä, ne joiden kuuluisi olla lattiarempan kanssa valmiita huomenna, köh. Muuttofirma saapuu keskiviikkona, joten toivotaan toivotaan.

Kerron sitten kuinka kävi! :D

Elämäni aakkoset

Osallistutaanpa tähän haasteeseen, jonka Viherjuuria Saksasta käsin heitti.

Elämäni aakkosia, osa tekemällä tehtyjä, oli yllättävän vaikeaa tämä :)


A

Aamut ei koskaan ole ollut mun juttu, illankukkujan. Nyt kun Meri aloitti koulussa on aamuni alkaneet klo 6 - vähän vielä opeteltavaa

Ahlam wa sahlam -  tervetuloa

Aurinko - sitä onneksi riittää

B

BBQ - ihan parhautta on perjantaiset reissut aavikolle tai vuoristoon. Grilli tulille, leppoisaa oleskelua, pieni lenkki ja sen jälkeen hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

C

Celcius -  lämpötilat on ihan omaa luokkaansa Suomeen verrattuna, mutta kaikkeen tottuu. Tänä aamuna +35 tuntui todella leppoisalta, talvi tulossa! :)

ChowChow - minun koirarotu, ehdottomasti

D

Dyynit -  Miten kauniita, sulavia, tuulen muovaamia. Ne voi jyrätä alleen pyramidin ja silti pieni pensas voi pysäyttää juurtuessaan niiden kulun. Ja miten hieno hiekkalaatikko! Ei joka tytöllä olekaan maailman suurimman "hiekkalaatikon" reuna leikkipaikkanaan :)

Dubai - Nykyinen asuinkaupunki kaikessa hulluudessaan ja vastakohtaisuuksissaan ihana paikka elää.


E

Elämä - "Elämä vois olla paskempaakin" tulee tuumittua aika useasti, mm lilluessaan Persianlahden lämpimissä aalloissa.

F

Finland - Yleisin keskustelun avauskysymys täällä on Where are you from? -Finland.


G

Geokätköily -  tarvinneeko tätä enempää selittää :)


H

Hanki - laskettelua kaipaan ja lumikenkäilyä, hangen narinaa pakkassäällä

Hangesta hiekalle -blogi

H - mies, joka elämääni on jakanut pian 20 vuotta, huh!

I

Irtokarkit - Salmiakin lisäksi makea, jota Suomesta kaipaa.

Ira - tyttäristäni vanhin, 5 minuutin erolla kaksossiskoonsa :) ihanainen maailmanvalloittaja.

J

joulu - olen aina rakastanut joulua, vaikkakin nyt on selkeästi murros sen vietossa, kun nuorimmainenkin on kasvanut ohi joulupukkivaiheesta.


K

kirjat - ihan sama onko se paperilla vai tabletilla, lukeminen on ihanaa

Ei lie epäselvää lempikirjailijani...

L

Laskettelu - koko perheen yhteinen harrastus, jota oikeasti kaipaan eniten Suomesta.


M

Meri - sekä isolla että pienellä alkukirjaimella: elävä, oikukas, kunnioitettava ja rakas.

N
Nana - ihana keskimmäiseni, taiteilijaluonne henkeen ja vereen

Nuotio -  koska nuotio, miten monta kertaa onkin tullut sitä vain tuijoteltua ja annettua ajatusten laantua

O
Onnellisuus - tavoite

Opettaminen - yllätyksekseni muutama vuosi sitten löysin itseni sijaisena alakoulusta ja sillä tiellä edelleen, vähän muissa ympyröissä vain. Opettaminen on innostavaa, haastavaa, ihanaa ja palkitsevaa.

P

Partio - scouting tai guiding, tärkeä osa elämääni, niin iso ettei sitä oikeastaan voi kutsua enää edes harrastukseksi, se on elämäntapa.

Q 

Que? -ettähän mitähän v****a Sannia lainaten. Elämässä on monesti erilaisia kysymysmerkkejä, välillä ne saa itkemään ja toisinaan vaan hymähtelemään. Ulkomailla asuessa, varsinkin tälläisessä paikassa, jossa tavat eroavat hyvinkin paljon omasta totutusta on välillä täysin "H. Moilasena" ja tietä vailla.

R
Revontulet - voi kun sais taas nähdä! Muistan lapsena maanneeni hangella ja tuijottaneeni taivaalla loimottavia revontulia, pohjoisessa kasvaneen etuoikeuksia. Opiskeluaikana muistan yhden oikein hyvän revontulitalven, silloin kuului selkeästi myös se helinä.

Rakkaus - 💖

S

Salmiakki - se just, mitä ei oikein muualta kuin Pohjoismaista saa, aitona ja oikeana. Täällä myydään hollantilaisia salmiakkikuulia toisinaan kaupoissa, se toimii hätävarana hirveään salmiakin himoon.


T

Tower - Asutaan tällä hetkellä maailman korkeimmassa asuinrakennuksessa, sen 56. krsessa eli n. 200 metriä merenpinnan yläpuolella.

U

Ulkoilu - kaikessa muodoissaan. Suomessa rakastan metsää, täällä käy hyvin sekä vuoristo että dyynit tai tekojärvet ja myös kävely rannalla paremman puutteessa.

V

Vieras - se odotettu ja ihana tuulahdus kotimaasta, se kylään tunkeva täyshoitoa odottava, se rakas. Myös se outouden tunne, kun joku on vierasta. Tai se vierauden tunne keskellä kaikkea kuitenkin tuttua, käydessä kotomaassa. Niin paljon muuttu - itsessä, ympärillä - ja tutusta tulee vierasta.


X

Xylitol - tuo suomalainen ihme aine, jota täällä purkasta toisinaan löytää, mutta sitä ei milläänlailla korosteta.

Y

Yö - olen aina ollut illanvirkku ja mikään ei ole ihanampaa kuin valvominen muiden jo nukkuessa. Lapsen varhaiset kouluaamut häiritsee pahasti tätä nautintoa.


Z

Zanzibar - Jännä miten kaikki mun haavelomapaikat on saaria. Sansibarin lisäksi haluaisin koluta niin Karibian kuin Oseanian saaristot.


Å 

Å eli joki toisella kotimaisella, olen aina rakastanut vettä. Lempipaikkojani Dubaissa on vanhakaupunki ja Creekin alue, Dubailaisuutta kuvastaa myös se, että sheikki kaivatutti 30 km uutta jokiuomaa antaakseen tätä joellista/vedellistä nautintoa suuremmalle alueelle Dubaissa, nyt Burj Khalifa sijaitsee saaressa.


Ä

Ähäskutti - Olen aina ollut yllytyshullu, edelleenkin sen piirteen minusta löytää, varsinkin jos sanotaan, etten jotain pysty...

Äiti - sekä oma että minä itse, välittämisen ketju, ihan omanlaisensa.


Ö

Öljy - kun kerran Arabiemiraateissa asutaan, tosin Dubai ei elä öljystä vaan matkailusta. Öljyyn liittyy myös -lamppu ja päästään takaisin niihin partioleireihin: tillikoihin ja myrskäreihin.

Koulun aloituksesta sananen

On se jännää! Ja sekavaa! Ja byrokraattista.

Monta muistettavaa asiaa, sopimusta ja sähköpostia, maksua ja toimitettavaa paperia, jännittävää ja ehkä vähän pelottavaa. Siis se,  kun suomilapsi ensimmäisen kerran kansainväliseen, brittiläistä opintosuunnitelmaa noudattavaan, kouluun läksi. Meidän perheestä siis.

Kahden vuoden mukava aikakausi etä/kotikouluilua päättyy, hip hip huraa!

Koulu on uusi, koulun taustayhteisö maailmanlaajuinen. Koulu on edullinen yleiseen tasoon nähden, mistä me olemme vain tyytyväisiä, sillä me maksamme koulumaksut ihan omasta pussista emmekä saa siihen avustusta työpaikalta.
Uudessa koulussa on monesti kasvukipuja, niin varmasti täälläkin.Moni opettajista on muista yhtymän kouluista siirtyneitä, joten on tietotaitoa maan ja alueen tavoista ja kulttuurista toiminnan kannalta riittävästi, mistä ehdottomasti plus pisteitä.

Hyvää on ollut mm. koulun tarjoama kirjakauppa. Koulukirjat eivät sisälly koulumaksuihin vaan on ostettava erikseen. Koulu järjesti ennen koulun alkua porrastetusti "kirjakauppapäivän": kaikki kouluvuonna tarvittavat kirjat ja vihkot kauniisti valmiiksi pusseihin pakattuna -kontaktimuovirullineen- haettavissa suuresta salista. Kunhan vilautat ensin toisella tiskillä dirhameita riittävästi. 

Muutama koulukirjapaketti odottaa noutajaa

Koulusta oli tehty myös tubetus, Which School Advisor on yksi Dubaissa ilmestyvistä nettijulkaisuista, joissa neuvotaan expatteja koulujen ihmeelliseen maailmaan.

 Kun 3200 oppilasta aloittaa koulunsa yhtäaikaa tietää, että koulun ympäristö ruuhkautuu ja tämä kun ei tosiaankaan ole ainut koulu niillä nurkilla. Puhumatta siitä, että loppukesästä tiestöstä vastaava virasto keksi aukoa tienvierustoja ja poistaa näin kaistoja ja parkkipaikkoja koulun ympäriltä, "hups". 

Ruuhkautuminen aiheuttaa kaikenlaista mielipahaa varsinkin kun puhutaan jokaisen ihanista herrantertuista ja lisätään hyvin moninaisista kulttuuritaustoista tulevat ihmiset.

Vielä klo 9 aikaan toisen koulupäivän iltana saapuu tiedotteita koululta: "We understand the frustration of waiting in traffic and whilst the completion of roadworks continues this will be challenging for us all. Please help by driving mindfully in consideration of our other families, not beeping your horn and generally being considerate of each other, all of this will help all of us during a difficult time."   

Voi rehtoriparka! 

Koulupuvut ovat  mielestäni ihan kivat ja inhimillisen hintaiset, kun ottaa huomioon, että ne on pakko kaikille hankkia joten hinnatkin voisivat olla pilvissä. Ok, ei ehkä mennä niin pitkälle, että alettaisiin miettiä ompelutyön tasoa tai kankaiden laatua, kaikkea ei vain saa samassa paketissa :D

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen neiti tuumasi autossa "Mutta täytyy kyllä sanoa, että mä tykkään mun koulusta ja opettajakin on kiva!"   Haasteena alussa on jaksaa kuunnella ja käyttää koko koulupäivä englantia: termistö, aksentit, vaihtuvat opettajat ja vieraskieli (vaikkakin sujuva) on varsin haastavaa. Ja väsymystä, aamuherätykset ei niin ole mein juttu :) Näitä tuntemuksia tiesin odottaa ja niitä tulee varmasti vielä monta kertaa. Mutta meillä on ollut parempi alku kouluvuodelle, kuin uskalsin odottaa. Tästä on hyvä jatkaa.