Ihmisten hyvyydestä...

Ramadan, muslimien pyhä kuukausi, on jo puolessa välissä. Eilen juttelin partiossa muutaman paastoavan äidin kanssa ja heidän määritelmänsä oli, että paastoaika on kuin ystävä, se vastaanotetaan ilolla ja suurella odotuksella ja näin puolessa välissä sen tavaroita jo pikkuhiljaa pakataan pois lähtemistä odottaen.

Iso osa ramadanin viettoa on heikommista huolehtiminen ja se ystävällisyys tai köyhemmistä huolehtiminen ei rajoitu Dubaissa muslimeihin vaan ramadanin aikaista auttamista harrastaa ihan kaikki täällä asuvat uskontokunnasta riippumatta. Tai no, ei varmaan ihan kaikki, mutta tajuatte mitä tarkoitan :)

Mm. Ramadan Sharing Fridge't eli jääkaapit, joihin vapaaehtoiset vie ruokaa, joista sitä tarvitsevat voivat vapaasti hakea itselleen Iftariksi(paaston päättävä ateria illalla) tai Suhooriksi  (suhoor on aamupala, joka syödään ennen auringonnousua ja aamun rukoushetkeä, tänä vuonna 3 aikaan aamulla ). Vapaaehtoisten ylläpitämiä jääkaappeja on 190 kappaletta eri puolilla Dubaita, FB sivuilla kerrotaan mikä jääkaappi kaipaa apua, mistä saa parhaimmat laban-tarjoukset (laban on vähän kuin piimää, hyvin suosittu kuuman kelin juoma) tai mistä löytää edullisia hedelmiä. Osa jääkaapeista palvelee yli 400 työläistä paastokuukauden aikana päivittäin.  Tuohon verrattuna oma parin kilon omenalähetys ja mehut viereisen koulun jääkaapille on varsin pieni kannanotto hyvään asiaan.

Hotelli Westin Mina Seyahi tarjoaa iftarin taksikuskeille, tuon lisäksi olen kuullut koko kerrostalolle tarjotusta ruuasta, velkojen takia vankilaan joutuneiden velkojen maksamisesta ja kotimatkojen korvaamisesta, lääkärikulujen kattamisesta...

Ei sinänsä liity ramadaniin vaan ihmisten hyvyyteen, Rags to Riches on yhden naisen aloittama hyväntekeväisyysliike, joka mm tekee kestokuukautissiteitä, lasten vaatteita ja nyt vilttejä pakolaiskeskuksiin, vilttejä kudotaan tilkku kerrallaan kauppakeskuksissa, kodeissa, kahviloissa. Ja ihmiset ovat saaneet mummot, kummit, tädit ja muut ympäri maailmaa mukaan ja tilkkuja ja pieniä vauvan tilkkupeitteitä tulee Kanadasta, Intiasta, Australiasta...

En ole muslimi, en edes erityisen uskonnollinen kristitty, mutta tälläiseen toisten huomioon ottamiseen ja auttamiseen osallistuu ilolla itsekin siis Ramadan Kareem! 

...2 viikon päästä kun paasto päättyy alkaa Merillä kokeiden sarja. Kesälomaa odotellessa!

"Ei kissa kiitoksella elä"

Taisinkin jo mainita, että aloitin työt ja sitten 5 viikon päästä lopetinkin jo työt. Se minkä piti olla pitkäaikainen sitoumus olikin lyhyt etappi. Kaikesta kuitenkin oppii!  Nyt olen 3 viikkoa saanut keikkailla koulussa, ihan pienten kanssa Foundation 1:ssä, eli 3-4 vuotiaiden kanssa kuin nyt 1:1 eli erityisavustajana viides luokkalaisella. Ihanaa! Siis niin mahtavaa!



"Ei kissa kiitoksella elä" nousi mieleen, kun tulin tänään töistä. Ikivanha suomalainen sananlasku, peruspessimismi kaikuu. Minut palkannut SENCO eli erityisavun kordinaattori tuli jutteleman kanssani koulupäivän aikana ja sanoi "Miss S has spoken so highly of you, thank you so much, we do appreciate it!"  siis luokanopettajan puhuneen  minusta pelkkää hyvää ja kiitteli maasta taivaaseen panoksesta, jonka olin 3 päivän aikana ehtinyt antamaan. Ei kissat ehkä kiitoksella elä, mutta voi kun se tuntuu tästä misusta hyvältä!

Jokainen tekee parhaansa töissä - toivottavasti. Varsinkin, kun havittelet vakituisempaa paikkaa niin yrität parhaasi ja jos siitä saa vielä kiitosta - (suomalainen pessimismi iskee) vaikkakin brittiläisittäin mitääntarkoittamattomuuksia viljellen - tuntuu se uskomattoman hyvältä ja antaa myös uskoa siihen, että sitä jatkoakin seuraa.

"seuraavaksi järisee tulivuori muuallakin kuin Havaijilla" - 5-luokkalaisten ympäristöopin luonnonmullistustten jaksolla 

Miten monesti sitä unohtaa antaa "ylitse vuotavaa" kiitosta, kun sille on tarvetta tai edes oikeutus. Tai ajattelee vain, että se kuului sen tehtäviin. Niinkuin luokassa avustaminen, jos kerran siihen oli palkattu. Suomalaiseen tapaan ehkä kuuluu, että kiitetään vasta sitten  "eläkkeelle jäätäessä" kaikesta kerralla.Lopussa kiitos seisoo - sanotaan. Mutta miten helppo työ- tai minkä tahansa -tyytyväisyyden lisääjä moinen asia on. Kiitos.

Ah ja vastaanottajana voi sitten opetella sanomaan vaikka "you're welcome" tai kiitos - ei sitä iänikuista "no eihän tää mitään ollu, itteki oisit kyenny!" tms.

Ja nyt kun tulin ajatelleeksi: KIITOS Dubain Suomi-koulun väki tästä kuluneesta vuodesta, Sarille draamaryhmän opeista - siellä se neiti keikkui lavalla esiintymässä yhtään mäkisemättä. Ja puheenjohtaja Minnalle kaikesta diplomatiasta ja ihan jokaiselle muulle omasta panoksestaan!

P.S

Eikä se koulu 3 vuotiaalle oikeasti ole yhtään sen rankempi kuin se päiväkotipäivä siellä suomalaisessa päiväkodissakaan, uskokaa pois! Itseasiassa nää lapset lähtee 4-5 tunnin jälkeen kotiin leikkimään, leikittyään jo koulussakin, toisin kuin suomilapsi, joka taaplaa sen 10 tuntisen päivän herkästi. Mä palaan joskus tähän vertailuun enemmän.

Heipähei pitkästä aikaa!

Aika menee jotenkin ihan tajutonta vauhtia ja kirjoitustauko on ollut taas luvattoman pitkä.

Meille kuuluu ihan hyvää, normaalia, sitä arkea! Mitä tästä kirjoittamaan..

Tää kaveri lähti Suomeen omaan kotiin ja hälle kuuluu oikein hyvää,
vaikka tuntuikin tosi haikealta tää oli niin oikea ratkaisu! 

Meidän 2 viikon loma oli täynnä tätä:

Merillä oli Spring break, eli kevätloma, 2 viikon tauko koulunkäynnissä maalis-huhtikuussa. Hiukan harmitti, että loma meni vain kotona. Mutta siihen oli kaksi syytä: Ira oli meillä lomalla koko tuon ajan ja minä tein töitä koko tuon 2 viikkoa!

Se työnaloitus olikin varsin vauhdikasta, niinkuin vain voi kuvitella erityisen tytön kanssa, jonka elintilaan tulee uusi ihminen. Ja kun reilun kuukauden päästä saatiin asiat jokseenkin rullaamaan vanhemmat halusivatkin kokeilla jotain ihan uutta ja minua ei tarvittukaan enää. Asiaa harmitteli terapeutti, päiväkodin henkilökunta ja minäkin vähän. Mutta äidin sanoin "kaikkensa on tehtävä, ettei harmittele myöhemmin, että jotain jäi tekemättä". Tytön pitäisi aloittaa koulu syksyllä ja hän ei todellakaan ole kouluun kykeneväinen tällä hetkellä, joten toivotaan intensiivisen terapiajakson auttavan...ainakin toteamaan, ettei paikka ehkä ole perus koulussa.

Onneksi työntekeminen ei jäänyt siihen, nyt teen sijaisuuksia viereisessä koulussa - ja oikeasti tarkoitan viereisessä! Kirjaimellisesti aamuisin kävelen takapihan portista ulos, tien yli ja koulun portista sisään! Tykkään todella paljon, vaikka edelleen pyörin siellä pienten puolella, mutta koulu on todella mukava työskentely ympäristön ja odotan siltä paljon, pysyvämpää työtä muun muassa. Merin koulureissut on vähän haasteellisia tässä yhtälössä taas, mutta H on saanut oppia koulurundien ihanuuden - kotitoimistotyöntekijä kun on autuaasti nukkunut aamuisin siihen asti kun on nukuttanut.

takapihani ja koulu, jossa teen töitä :)

Mutta tää oli tälläinen pikapäivitys, ollaan me elossa, kaikki on hyvin! Koska on ihana perjantai - eli vapaapäivä - meiän sakki lähtee brunssille. Ihanaa viikonloppua, lähestyvää vappua ja etenevää kevättä!