Mitä jäi käteen vuodesta 2017?
Elämäähän tää vain on, mitä tästä nyt kertoa? Kokeillaan silti, here we go.
Katselin kuvia ja maailma tuntuu pyörivän muutaman asian ympärillä, valokuvien perusteella top 3 on

1. Ystävät
Onneksemme ympärillä on mahtava ystäväpiiri, sekä täällä että Suomessa. Vuoden aikana saatiin nauttia vierailijoista täällä ja kesällä ystävistä koto-Suomessa.
Viime vuosi on tuonut elämääni aivan uskomattoman ihania uusia ystäviä, joiden kohdalla yhteys syntyi heti. Dubain kaltaisessa kaupungissa elämä on yhtä muuttoliikettä, joten paljosta ollaan jouduttu luopumaankin ja varsinkin Meri on kärsinyt ystävien paluumuutosta.



2. aavikko, aavikko, vuoristo, aavikko, grillailua ja chillailua, that's what I like!

Kelit on puolet vuodesta ihan mahdottomat ulkonaoloon, joten loppuajasta täytyy ottaa kaikki irti. Marraskuusta maaliskuulle siis ulos kaupungista niin paljon kuin ehtii.
3. ruoka - tuntuu, että joka toisessa ottamassani valokuvassa syödään ⌣ Ja ehkä se onkin totta, kokoonnumme aika usein yhteen joko grillailemaan, iltaa viettämään tai brunssille, aamupalallekin jos aikaa on. Ruoka - mikä ihana tekosyy!
Aloitin myös lähi-idän ruoka-kurssin, mahtavan Arwan kotona. Arwa on palestiinalais-jordanialainen nainen, joka on kasvanut Saudi-Arabiassa, asunut sen jälkeen mm. Yhdysvalloissa ja omaa Kanadan kansalaisuuden, varsin multikultturelli persoona siis :) Ruokakurssin hauskin piirre on ollut huomata miten samanlaista se ruoka oikeastaan on ympäri maailman, vaihdetaan vähän mausteita niin se arabialainen munakoisovuoka on ihan se tuttu kreikkalainen mousaka jne.

Näiden lisäksi partio ja Suomi-koulu, niistä ne loput kuvat ovat ja paljon ne onkin vuoden aikana antaneet - riikinkukon rääkäisyjen täyttämästä ensimmäisestä yöretkestä täällä aina ylettömän hauskoihin kevätjuhliin Suomi100-hengessä.
Mikä jää mieleen?
Suurin muutos tänne muuton jälkeen oli varmasti Merin koulun aloitus GEMS Foundersissa sekä Marinan pilvenpiirtäjien vaihtuminen rivitaloasumiseen.
Itse pääsin jo hetkeksi töihinkin, sekä Gulfood - messujen muodossa että avustajana päiväkodissa. Avustajakeikan myötä innostuin opiskelemaan erityislasten opetusta ja sain lopputentin viimein tehtyä. Ei mikään vaativa kurssi, oikeastaan järkyttävän yleispätevä, mutta ainakin on näyttää jotain kiinnostua enemmän töitä hakiessa.
Siinä sitä on, vuosi paketissa ja uusi vuosikin jo ensimmäisen kuun osalta liki taputeltu!
Matka jatkuu.